Kun kirjoitin kappaleen Writing A Better Story, tein syvää sisäistä työtä, johon sisältyi tarinoita henkilökohtaisista traumoista, mutta myös sukupolvien ajan kantamista perintötaakoista, jotka lopulta annettiin minulle. On tarinoita, joita kannan minä ja sinä kannat, jotka tukevat meitä, pitävät meidät yllä, inspiroivat meitä olemaan ystävällisempiä, parempia ihmisiä ja työskentelemään paremman ja ystävällisemmän maailman puolesta. On tarinoita, joita kannamme rohkeudesta ja sinnikkyydestä, jotka tukevat uudistuvaa toivoa. Mutta on myös tarinoita, jotka haavoittivat meitä, saivat meidät epäilemään omaa arvoamme ja varjostivat omaa pyhyyden ja arvokkuuden tunnettamme. Tässä kappaleessa vaadin uutta tarinaa, kirjoitin parempaa tarinaa kuin jotkut niistä, joita olin kantanut. Se oli laulu anteeksiannosta, sellaisen anteeksiannon, joka ei tarkoita tai merkitse unohtamista, vaan pikemminkin sellaista anteeksiantoa, joka edellyttää aikomusta ja myötätunnon laajentumista, joka ulottuu jopa itseemme.
Writing a Better Story oli laulu, jota ei olisi voitu kirjoittaa edes vuotta aiemmin. Uskon, että pääsemme uuteen tarinaan, kun sydän on valmis. Laulussa on rivi: "Olen kiitollinen sanoista, jotka merkitsin kirjanmerkkeihini, ennen kuin tiesin todella tarvitsevani niitä tässä vaiheessa." Mielestäni sielu nojaa eheyteen, se kerää itselleen sen, mitä se tarvitsee seuraavaa kasvavaa astetta varten. Minulla on rakas ystävä, joka usein sanoo minulle: "Carrie, olet juuri siellä missä sinun pitääkin olla." Pidän siitä ja ajattelen hänen sanojaan usein. Ystäväni, kaikki on tuonut teidät tänne ja teillä on kaikki mitä tarvitsette ottaaksenne seuraavan askeleen. Tänään on aika, jolloin voitte lopettaa tai kirjoittaa uudelleen vaarallisen tai vahingollisen tarinan, vaatia itsellenne voimaannuttavan tarinan tai syventää todellisia, pyhimpiä tarinoita, joita teillä on ja joita pidätte sisällänne.
Olen kirjailija, lauluntekijä ja runoilija. Minua kiehtovat ihmisenä olemisen monimutkaiset kertomukset. Rakastan sanattomia tarinoita, jotka nousevat kauniina melodiana esiin. Minua liikuttaa sydämen ja hengen syvimpien tarinoiden tuska ja kunnioitus. Minua tukevat tarinat siitä, mikä on rajatonta ja totta luonnossa. Kirjoittajana olen oppinut, että joka ikinen päivä herään puhtaalla sivulla. Jokainen meistä herää aamunkoitteessa kynä ja avoin muistikirja kädessään. Voin kirjoittaa uudelle sivulle häpeästä, arvottomuudesta, toivottomuudesta tai erimielisyydestä, tai voin kirjoittaa jotain totuudenmukaisempaa, syvällisempää ja elämää antavampaa. Jos olen rehellinen, on päiviä, jolloin kirjoitan vähän molempia. Mutta tiedän, että henkilökohtaisissa rohkeuden ja hyvän aikomuksen tarinoissamme on voimaa. Yhteisissä tarinoissamme, jotka perustuvat myötätuntoon, palvelemiseen ja ystävällisyyteen, on vahvuutta. Ja että vaara piilee korvasta korvaan kerrotuissa tarinoissa, sosiaalisen median julkaisuissa epäluottamuksesta, toiseudesta ja pelosta kertovissa tarinoissa. Kerran joku sanoi minulle: ”Carrie, olet kansanlaulaja, eikö toivo kuulu yleiseen työnkuvaan?” Se nauratti minua. Ja se on totta, olen kansanlaulaja, ja siksi minulla on tapana olla naurettavan vilpitön. Silti tiedän, että toivo ei ole oletusarvo, se on valinta, se on päivittäinen aikomus ja toiminta. Paremman tarinan kirjoittaminen ei ole itsestäänselvyys, se on aikomus, se on tapa, jolla nojaamme seuraavaan suureen käänteeseen.
Tähän lauluun on kiteytynyt jotain, minkä olen oppinut tietämään, syvällä luissani – ettei mikään muutu ilman rakkautta, ei mikään aito, pitkäkestoinen ja maailmaa mullistava muutos. Se on rakkautta, aina rakkautta. Mikään muu ei edes paina säätöä. Voin kertoa tarinan tai rakkauden tai pelon tarinan. Valitsen jokaisen päivän silottavani tuon puhtaan sivun ja kertovani paremman tarinan.
Kunnioittakaamme siis tarinoita, jotka antoivat meille rohkeutta ja henkilökohtaista perustaa, tarinoita, jotka toivat meidät tänne, hienoimpia tarinoita, joita esi-isämme kantoivat meille, kunnes me pystyimme kantamaan niitä itse. Tunnustakaamme tarinat, jotka on vihdoin aika vapauttaa, nimetä lohikäärme, jotta se voi pudota ja muuttua siivekkään viisauden ja oivalluksen muodossa. Rakentakaamme uusi yhteinen tarina paranemisesta ja uuden voiman noususta maan päälle, joka perustuu rakkauteen, jota rakkaus tukee ja jota rakkaus laajentaa.
***
Lisää inspiraatiota saat osallistumalla Carrie Newcomerin viikon mittaiseen Mystical Music Pod -tapahtumaan, joka alkaa 19. helmikuuta. Lisätietoja ja ilmoittautumistiedot täällä.
COMMUNITY REFLECTIONS
SHARE YOUR REFLECTION
2 PAST RESPONSES
Lovely song, lovely post. "Writing a Better Story was a song that could not have been written even a year before. I believe we come to a new story when the heart is ready. There is a line in the song 'I’m grateful for the words that I bookmarked, before I really knew I would need them for this part.' I think the soul leans into wholeness, it is gathering to itself what it needs for the next growing edge." My lived experience supports these observations. It may be decades before the meaning of some of the things we've bookmarked become clear to us. Now, I'm going to listen to the song again.
"Name the dragon ... so it can transform into winged wisdom"♡
As a Narrative Therapy Practitioner, and a survivor, I wholeheartedly agree. And would also add: it can be liberating to look at the layers of stories that influence how we see ourselves and each other and to know we have such wisdom as experts in our own lived experiences. We are also allowed to explore our life narratives for the stories that might be a bit buried and might help us see our worthy selves more fully and clearly.