Vuoden 2018 10 Parasta ystävällisyystarinaa

"Tee asioita ihmisten hyväksi, älä sen perusteella, keitä he ovat tai mitä he tekevät vastineeksi, vaan sen perusteella, kuka sinä olet." --Harold Kushner

Vuoden 2018 10 parasta ystävällisyystarinaa

Tekijä KindSpring.org

KindSpring jakaa joka vuosi 10 inspiroivinta ystävällisyystarinaa, jotka ovat olleet esillä verkkosivuillamme tai viikoittaisessa uutiskirjeessämme vuoden aikana. Nämä tarinat vaihtelevat sattumanvaraisista kohtaamisista nimettömiin ystävällisiin tekoihin tavallisten ihmisten harkittuihin ja harkittuihin tapoihin tehdä maailmasta parempi paikka ympärillään oleville. Tässä on joitakin suosikkejamme vuodelta 2018!

Kun hänen pyöränsä varastettiin ja ihmiskunta löysi sen

”Pyöräni varastettiin viikko sitten lauantaina. Se oli puoliksi minun syytäni, puoliksi mieheni syytä ja sataprosenttisesti sen henkilön syytä, joka varasti sen. Jätettyäni lukko, etupyörän ja raskaan sydämen tein ainoan asian, joka tuli mieleeni: päätin jättää varkaalle pienen viestin. Okei, se oli iso viesti. Varkaani varkaana tein 2,4 x 0,9 metrin pahvikyltin ja ripustin sen vuokranantajani Brooklynin ruskeakivitalon koko julkisivuun (hänen luvalla).” (Lue tarina Real Tiny Trumpet -blogista)

Mies pyysi vapaaehtoisia auttamaan iäkkäitä naapureitaan lumimyrskyssä, ja tätä seurasi.

”Chicagoa koetteli viikonloppuna lumimyrsky, ja Jahmal Colen sähköposti räjähti iäkkäiden naapureiden pyynnöistä: He tarvitsivat apua lumimyrskyn auraamiseen kotinsa edessä. Joidenkin piti viedä sukulaisia ​​sairaalaan. Toisilla oli happisäiliöitä ja he pelkäsivät jäävänsä jumiin. Niinpä Cole lähetti perjantai-iltana twiitin, jossa hän pyysi kymmentä vapaaehtoista tulemaan hänen naapurustoonsa Chathamiin Chicagon eteläpuolelle lapioimaan 100 senttimetriä kertyvää lunta.” (Lue Washington Postin juttu)

Leipää ja korallinvärisiä ruusuja ruokakaupassa

"Käydessäni ruokakaupassa kassalla takanani olevan naisen kanssa. Hän ajoi yhdessä niistä ostoskärryistä, joiden kori oli edessä. Korissa oli vain muutama tuote: omenoita, maissia, leipä, säilykkeitä ja kimppu upeita korallinvärisiä ruusuja. Useita kertoja vierailumme aikana näin hänen katselevan noita ihania ruusuja ja hymyilevän. Huomautin hänelle, että ne olivat todellakin hyvin ihania ruusuja. Hän sanoi: "Rakastan niitä todella, ne ovat lempivärini." No, juuri kun olin lähdössä, kuulin hänen sanovan kassalle: "Voit laittaa nuo ruusut takaisin, minulla ei todellakaan pitäisi olla niihin varaa." (Lue KindSpringin tarina)

Se, mikä alkoi jouluaaton perinteellä, muuttui epätodennäköiseksi ystävyydeksi

”Äitini oli yksinhuoltajaäiti, ja minä olin hänen ainoa lapsensa. Asuimme 60-luvulla kaupungissa pienessä asunnossa. Tätini Rose ja serkut asuivat naapurissa. Joka joulukuu äitini levitti sanaa kaikille yksin oleville jouluaattona, että hän järjestäisi avoimet ovet. Äitini uskoi, ettei kenenkään pitäisi olla yksin lomien aikana. Jos hän olisi voinut, hän olisi luultavasti laittanut lehteen ilmoituksen kutsuen koko maailman. Mutta nyt pieni asuntomme oli täynnä juhlivia aikuisia jouluaattona, jokainen huone paitsi makuuhuoneeni.” (Lue tarina Niki Flow'n blogista)

Veljeskunnan veljen ainutlaatuinen 21-vuotissyntymäpäivätoive

”Kaksi vuotta sitten asuimme ystäväni kanssa yliopistomme veljeskuntatalossa. Syntymäpäivän lähestyessä hän tuli luokseni epätavallisen pyynnön kanssa: lahjojen vastaanottamisen ja humalan juomisen sijaan (kuten useimmat muut 21-vuotiaat veljeskunnassa tekisivät) hän halusi tehdä 'satunnaisia ​​ystävällisiä tekoja'.” (Lue KindSpringin tarina)

Neljävuotias supersankari viitassa

”Austin Perinen supersankariviitta liukuu ja lepattaa, kun hän ojentaa kanasämpylöitä kodittomille miehille turvakodin ulkopuolella Birminghamissa, Alabamassa. Ulkona on tukahduttavan lämmintä 35 astetta, mutta nelivuotias Austin ei lannistu. Hänen käyttämänsä punainen satiiniviitta saa hänet juoksemaan nopeammin, hän sanoo. ”Se puhaltaa tuulessa”, hän selittää hymyillen. Turvakodissa häntä on nopeasti vastassa iloinen joukko ylävitosia ja olkapäälle taputuksia. Maaliskuusta lähtien hänestä on tullut tuttu kasvo kodittomille miehille ja naisille, jotka ovat kokoontuneet jalkakäytävälle Firehouse Ministriesin punaisen tiilirakennuksen ulkopuolelle.” (Lue CNN:n juttu)

Rouva Goodenin kukat

”Vakuutusasiamiehenä minun on käytävä asiakkaiden luona heidän kotonaan keräämässä heidän vakuutusmaksujaan. Minulla oli iäkäs asiakas nimeltä neiti Gooden. Hän on suloinen nainen ja tekee aina parhaansa pitääkseen minut kotonaan niin kauan kuin mahdollista. Eräänä päivänä lähtiessäni hän kertoi minulle kukista, joita hän toivoi pihallaan. Hän sanoi, että kasvaessaan ainoat kukat, jotka hän muisti nähneensä, olivat ne, jotka oli kuvattu suurissa jauhosäkeissä.” (Lue KindSpringin tarina)

Karenin tarina

”Työskenneltyäni epäinhimillisen kahdeksan tunnin työvuoron nimettömässä ja likaisessa tehtaassa nousin bussiin likaisena, väsyneenä ja kuumana. Oli kauniin aurinkoinen päivä, mutta suurimman osan ajastani olin viettänyt hämärästi valaistussa varastossa purkamassa rahtivaunuja, jotka olivat täynnä halpojen toimistokalusteiden osia. Ne olivat kokonaan metalliosia, joten ne päällystettiin ohuella öljykerroksella, joka suojasi metallia ja esti ruosteen. On sanomattakin selvää, että lähdin paikasta joka päivä näyttäen siltä kuin olisin työskennellyt hiilikaivoksessa. Silti riippuvuudestani huolimatta tunsin silti olevani hieman ylpeä itsestäni. Olin tehnyt tätä määräaikaista työtä kolme kuukautta, mikä oli erittäin harvinaista, ja kun istuin bussissa kotiin mennessäni, päätin, että tosielämäni masentavat ajatukset eivät lannistaisi mieltäni tänään.” (Lue KindSpringin tarina)

Loppuunmyytyjä donitseja

”Siitä lähtien, kun asiakkaat ja yhteisön jäsenet saivat lokakuun puolivälissä tietää Stella Chhanin olevan sairas, he ovat käyneet Donut Cityssä Seal Beachillä Los Angelesin eteläpuolella ostamassa donitseja tusinoittain. Tarkoituksena on antaa John Chhanille mahdollisuus sulkea eteläkalifornialainen liikkeensä aikaisin joka päivä, jotta hän voi viettää aikaa vaimonsa Stellan kanssa.” (Lue NBC Newsin juttu)

Koulun vahtimestarin "lahjakaappi"

”Lukion talonmies Carolyn Collins oli juuri viemässä roskia aamun pimeydessä, kun hän kuuli kovan koputuksen ruokalan oveen. Hän laski roskakorin alas ja raotti oven. Kaksi oppilasta – poika ja tyttö – katsoivat häntä hermostuneesti. ”Voimmeko tulla sisään?” poika kysyi, vaikka koulu alkoi vasta kahden tunnin päästä. ”Minä ja siskoni olemme kyllästyneet odottamaan ulkona.” He sanoivat asuneensa autossa äitinsä kanssa, joka oli jättänyt heidät aikaisin, jotta he ehtisivät valmistautua kouluun johonkin vessoista. Collins tunsi silmiensä täyttyvän kuumista kyynelistä. Teinit olivat nälkäisiä, joten hän kiirehti hakemaan hedelmiä, maitoa ja muroja.” (Lue juttu Washington Postista)