Menneinä aikoina, laajalle levinneen köyhyyden keskellä, jauhomyllyt huomasivat, että jotkut naiset käyttivät säkkejä lasten vaatteiden valmistukseen. Vastauksena tähän myllyt alkoivat käyttää kukkakuvioista kangasta…
Tämän uuden kankaan tultua koteihin säästäväiset naiset kaikkialla alkoivat käyttää kangasta uudelleen monenlaisiin kodin tarkoituksiin – keittiöpyyhkeisiin, vaippoihin ja muuhun. Laukuista alkoi tulla erittäin suosittuja vaatteiden säilytykseen.
Kun kierrätystrendi näytti pysyvän, valmistajat alkoivat painaa kangaskassejaan – tai rehupussejaan – yhä useammilla kuvioilla ja väreillä.
Joitakin heidän käyttämiään malleja on esitetty alla.
Ajan myötä rehupussin suosio vaatekankaana kasvoi yli kaikkien villeimpien odotusten, sekä kekseliäisyyden että niukkuuden vauhdittamana.
Siihen mennessä, kun toinen maailmansota hallitsi amerikkalaisten elämää ja kangasta oli pulaa univormujen valmistuksessa käytetyn kankaan vuoksi, arviolta yli kolme ja puoli miljoonaa naista ja lasta käytti rehupusseista tehtyjä vaatteita.
Tällaiset kuvat auttavat muistuttamaan meitä siitä, että suuret osat maasta olivat aikoinaan niin köyhiä, että lasten vaatteiden valmistus jauhosäkeistä oli yksinkertaisesti osa elämää noina aikoina.
Valmistajat antoivat jopa ohjeet musteen poistamiseen…
Alla olevat perheet lapsineen, joilla on yllään ruokasäkkimekot. Ihmiset tiesivät tuolloin varmasti, miten yrittää käyttää ja käyttää uudelleen kaikkea, mitä heillä oli, ja välttää tuhlaamasta.
Rehusäkit herättivät naisten huomion edelleen laman ja toisen maailmansodan aikana. 1950-luvulla tulivat kuitenkin saataville halvempia paperisäkkejä, ja näin näiden kirkkaiden, kauniiden ja toiminnallisten kankaiden suosio alkoi vähitellen hiipua.
1960-luvun alussa säkkivalmistajat yrittivät houkutella asiakkaita takaisin sarjakuvakuvioisilla kankailla, aina Buck Rogersista Tuhkimoon. Oli jopa televisiomainoskampanja, jonka tarkoituksena oli koskettaa amerikkalaisten kotirouvien omaatuntoa, mutta se ei onnistunut saamaan aikaan merkittävää myynnin kasvua. Nykyään enää amissit käyttävät puuvillasäkkejä kuivien vaatteidensa pakkaamiseen.
Maailma on muuttunut niin monella tapaa noista ajoista, mutta ajattelutapa, jolla hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla sitä, mitä on käytettävissä, on ominaisuus, joka aivan syystäkin on ja jota tulisi jatkaa.
COMMUNITY REFLECTIONS
SHARE YOUR REFLECTION
10 PAST RESPONSES
former owner. There were prints and solids; when I told my mom, an avid hand quilter I made the trip from El Paso to Granbury where we cut out two quilts. I have since made two aprons from the unique prints. We were both so excited by my discovery.
The difference between the rich and the poor has always been, is and always will be...
When it comes to quality, expensive is not always better...
I hope to read many more interesting articles here in the future...
I wore dresses made out of flour sacks when I was a child. My family was not poor--but we were frugal--and my Mother and Grandmother sewed beautifully. I am wearing a flour sack dress in my first grade picture (1950), but only because I had forgotten about "picture day." My Mother was mortified! After all, I had perfectly good store-bought dresses. But I cherish that picture.
loved this! Wish we could go back to cotton sacks for bulk goods, makes so much more sense. I would absolutely wear a dress or skirt or pants or blouse made from these wonderful and sweet fabrics! Brilliant of the manufacturers to key into this need too!
Like pajamas, a pillowcase, and a patchwork quilt lovingly made of flour sacks -- this story is heartwarming. Thank you.