viimeisellä kerralla, Campbell sanoi sen parhaiten. Hän on henkinen isäni. Jos Mary Oliver on hengellinen äitini, hän on ehdottomasti hengellinen isäni. Hän sanoi: "Elämä on samaan aikaan hirviömäistä ja ihmeellistä, ja meidän on omaksuttava molemmat näkökohdat, mutta sen keskellä on makeus." Ja mielestäni tuo makeus on rakkautta.
Kun voimme hyödyntää tätä suloisuutta, voimme sietää pimeyttä ja valoa, maailman hirviöitä ja maailman ihmeitä ilman, että meidän tarvitsee leikata toista pois ruumiillistuaksemme ja nauttiaksemme toisesta. Emme voi, vaikka haluaisimme, päättää, että elämä on vain valoa. Joten ymmärtääksemme, että kaikki vastakohdat täydentävät toisiaan ja että tarvitsemme pimeyttä voidaksemme nähdä valon ensiksikin. Ainakin minä työskentelen sen parissa elämässäni. Joka kerta kun menen toiselle puolelle liikaa, yritän tuoda itseni takaisin ja mielestäni se on osa tämän päivän matkaamme, meidän pitäisi tutkia asiaa.
COMMUNITY REFLECTIONS
SHARE YOUR REFLECTION
2 PAST RESPONSES
As a scientist and spiritual seeker who has suffered through many bouts of clinical depression and dark nights of the soul, I resonate deeply here. It is the reason I refer to myself as “anonemoose monk”. }:- a.m.
Thank you Fabiana for light in the darkness, for reminding us to pause and see and feel awe while we acknowledge the sweetness in the middle of the monstrous and miraculous ♡