Elämäni lanka: Sydämen Viisauden Seuraaminen

Päästä irti ja oppii seuraamaan sisäistä viisauttani agendan sijaan.

Tämä on elämäni yhteinen lanka.

33-vuotiaaksi asti se oli kuoppainen tie, täynnä tuskallisia ja syviä kuoppia.

En ymmärtänyt kaiken, mitä minulle tapahtui, merkitystä ja tunsin olevani eksyksissä.

Taistelin hampain ja kynsin oikeuteni olemassaolosta monin tavoin.

Ja päätyi burnoutiin.

Siellä makasin pohjassa.

Jälkeenpäin katsottuna suurin lahja tärisevässä pakkauksessa.

Mahdollisuus uuteen alkuun.

Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin liikkua pimeyden läpi.

Ja kysyin itseltäni ensimmäistä kertaa elämässäni kysymykset:

Kuka minä olen?

Miksi olen täällä?

Kaikkien ehdollisen pääni huutavien ajatusten lisäksi kuulin toisen äänen ensimmäistä kertaa.

Sydämeni kuului:

'Älä katso taaksepäin

Hypätä.

Olet täysin vapaa aloittamaan alusta. Aina'.

Ja niin, vastahakoisesti, kaikki elämäni puutarhassa lähti liikkeelle.

Hyvästi hyvin palkatulle markkinointityölleni yritysmaailmassa.

Se ei tapahtunut yhdessä yössä. Minun oli uskomattoman vaikeaa luopua taloudellisesta turvasta.

Vaikka se väärä turvallisuus ei tehnyt minua ollenkaan onnelliseksi.

Astuin päättäväisesti ulos suhteesta, joka ei ollut enää oikea.

Ja päästin irti myös ystäväryhmästäni, joka ei ollut minulle sopiva.

Uusi polku osoitti itsensä terveellisessä syömisessä, joogassa, Chi-juoksussa ja henkisyydessä.

Useiden vuosien jälkeen kuvaan tuli nykyinen kumppanini Jeroen, jonka kanssa voin nyt jakaa kaiken. Ja aloimme harjoitella paljon yhdessä.

Se ei tarkoittanut, että siitä lähtien tiestä tuli täysin päällystetty moottoritie.

Yhdessä meidät haastettiin vielä muutaman kerran päästämään irti ja seuraamaan sydämemme ääntä.

Ensinnäkin ajatus retriittikeskuksen perustamisesta, joka 4 vuoden kovan työn jälkeen osoittautui, ei ollut meidän tiemme.

Samaan aikaan olin elinvoimavalmentaja, joogaopettaja ja opetin jooga&run-tunteja.

Silti sydämeni halusi minun päästävän osittain irti kaikesta tästä, ei enää viikoittaisista luokista.

Syvällä huokauksella, vastustuksella ja huutavalla päällä tein juuri niin.

En enää seurannut sydämeni ääntä, se ei vain ollut vaihtoehto.

Monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen rohkeaksi.

Minulle se on jotain muuta.

Sydämeni äänen seuraaminen herätti minussa liekin…

Yhdessä Jeroen ja minä matkustimme ympäri Eurooppaa suurella asuntoautolla, teimme tätä noin kuusi kuukautta vuodessa, seitsemän vuoden ajan.

Jälleen kerran etäännyimme syrjäytyneiltä, ​​ehdollisilta poluilta.

Tällä polulla kamera alkoi seurata minua ja "Liisa" minussa sai "kasvot".

Alice on suosikkini, arkkityyppinen sankari.

Sisäisten sydämen toiveidensa noudattamisen ja vallitsevan yhteiskunnan asettamien ulkoisten normien välisessä jännityksessä hän valitsee oman polkunsa, usein ympäristöstään paheksuen.

Tykkään elää kuten Alice!

Kameran linssi on minun kaninkoloni. Hän antaa minulle tilaa pudota takaisin lapselliseen fantasiaan. Pikkutyttö, joka saattoi istua tuntikausia virran laidalla lähellä isoisän kasvimaa ja ihaillen jokaisen pienen yksityiskohdan loistoa. Maailma täynnä vapautta, jossa "normaalin" rajojen ulkopuolinen väritys on sallittua, avautuu.

Siten tällä hetkellä siirryn opittujen oivallusten ulkopuolelle kauniista tai rumasta, hyvästä tai pahasta. Ja luon unenomaisia, värikkäitä kuvia, jotka hengittävät uutta yksinkertaisuuden, seesteisyyden, hiljaisuuden ja transsendenssin maailmaa.

Tuntikausia haluan vaeltaa luonnossa.

Mieluiten vuorten läpi.

Täällä tunnen oloni niin kotoisaksi....

En osaa selittää miksi.

Se on ensisijainen tunne.

Näinä vuosina Ihmeiden kurssi tuli myös minun tielleni.

Aloitin vastahakoisesti.

Eräänä hetkenä se tarttui minuun.

Toisella hetkellä heitin sen kauas kaappiin "hölynpölyn" varjolla.

Kolme vuotta sitten tapahtui käännekohta.

Sydämeni sai minut jälleen kerran päästämään irti ja harjoittelemaan joka päivä.

Ihmeiden kurssi antaa minun kokea hyvin selvästi, että minulla on vain yksi vaihtoehto jokaisessa NYT.

Valinta, jonka teemme huomaamattomasti jatkuvasti ajatuksissamme:

Valitsenko pelon ja polariteetin vai rakkauden ja ykseyden.

Riippumatta olosuhteista, joita syntyy.

Luulemme, että meillä on niin paljon valintoja tehtävänä, että tunnemme usein musertuneen.

Kuten nyt näen.

Meillä on vain yksi aloittaa: Rakkauden pelko.

Ja kaikki muut valinnat ovat seurausta tästä.

Elämäsi jokaisessa pienessä yksityiskohdassa.

"Kunnossa!" ajattelin Ihmeiden kurssin seuraamista.

Ihana tämä polku. Ihanaa, että teet tämän itsellesi.

Et kuitenkaan aio puhua siitä etkä todellakaan tee sillä mitään muuta.

Jopa nämä pääaidat, jotka halusivat pitää minut turvassa, murskasivat hitaasti sydämestäni.

En voinut olla puhumatta siitä.

En voinut auttaa muita näkemään ajatuksiaan läpi.

Se tapahtui ihan itsestään.

Kaikella mitä koet tässä elämässä, on tehtävänsä.

Se auttaa sinua palaamaan siihen, kuka todella olet.

Persoonallisuutesi lisäksi ehdottomaan rakkauteen.

Olen henkilökohtaisesti kokenut, että jokaisessa haavassa on suuri viisaus.

Vuosi sitten asuntovaunumme hajosi tasan kuuden kuukauden matkan viimeisenä päivänä.

Tiesin heti, että tämä oli merkki.

Toinen luku oli tulossa....

Ja tuo luku ilmestyi kaksi kuukautta myöhemmin.

Näiden seitsemän vuoden matkan aikana olimme etsineet asuinpaikkaa vuoristossa.

Olimme etsineet monista Euroopan paikoista, kunnes olimme kyllästyneet etsimiseen.

Ja yhtäkkiä hieno vuokrapaikka ilmestyi Italiassa.

Minne emme olleet koskaan katsoneet...

Näkemättä taloa ja sen ympäristöä tunsin hyvin selvästi, että tähän meidän oli mentävä.

Ja niin me lähdimme... tietämättöminä ja silti hyvin varma.

Ja paikka ja talo ylittivät villeimmätkin odotuksemme.

Nyt olemme täällä etsimässä omaa kotia.

Nyt olen monin eri tavoin erittäin kiitollinen, sitten saan auttaa muita heidän tiellään siirtyä pois heidän päästään heidän sydämeensä.

Jotta emme seuraa muita, vaan omaa intohimoamme ja tarkoitustamme.

Jos teemme niin, universumi tukee meitä jokaisessa vaiheessa.

Jos teemme niin, annamme parhaan itsestämme uudelle maailmalle, joka haluaa syntyä.

Iso asuntovaunumme myytiin muutama viikko sitten.

Pieni pakettiauto on tullut vastineeksi.

Koska vaikka elämme nyt tasaisesti.

Matkustava veri haluaa jatkaa virtaamista.

Minulle ulkoinen matka ruokkii sisäistä matkaa ja päinvastoin.

***

Saat lisää inspiraatiota liittymällä erityispiiriin ja kirjoitustyöpajaan Sandra Lensinkin kanssa, lisätietoja ja RSVP-tiedot täältä.