Tami Simon (Insights at the Edge -ohjelmassa) Tänään Kes

Ernest Holmes perusti uskonnon nimeltä "Mielen tiede". Hän kirjoitti kirjan nimeltä Mielen tiede, jota pidän lähes käsittämättömänä, mutta hän kirjoitti monia yksinkertaisempia kirjoja, kuten kirjan nimeltä Luovat ideat ([joka] on tavallaan uskomusjärjestelmäni perusta) ja toisen kirjan nimeltä Tämä asia kutsui sinua. Yöllä, kun olen sängyssä, luen kaksi tai kolme rukousta kirjoittamastani rukouskirjasta, sitten luen kaksi tai kolme rukousta Ernest Holmesilta, ja huomaan tuntevani itseni pirteäksi ja optimistiseksi.

TS: Kun sanot, että Ernest Holmes ja hänen ajatusten esittämisensä ovat uskosi tai uskomusjärjestelmäsi ydin, voitko kertoa minulle, mikä se on, mitkä nuo periaatteet ovat?

JC: Periaatteena on, että on yksi mieli, yksi luova voima, jossa me kaikki olemme ja olemme osa sitä. Kun haluamme laajentaa itseämme luovasti, se on itse asiassa jumalallisen mielen voima, joka haluaa laajentaa itseään, joten se on vastaus. Tiedättehän, usein ihmiset sanovat: "Haluan kirjoittaa romaanin, mutta pelkään, että kyse on vain egostani." Ernest Holmes sanoisi: "Jos haluat kirjoittaa romaanin, se on jumalallisen mielen kaipuu ilmaista itseään." Se poistaa koko sen kysymyksen, että "kyse on vain egostani".

TS: Kaunista. Luin sinulta vielä yhden lainauksen, johon haluaisin kommentoida. Tässä se kuuluu: "Kasvaaksemme taiteilijoina meidän on oltava valmiita ottamaan riskejä. Emme voi jatkaa loputtomiin menneisyytemme menestystarinoiden toistamista. Hienoille urille ovat ominaisia ​​suuret riskit." Olen utelias tietämään, mitä riskejä, jos mitään, otat tällä hetkellä elämässäsi, ja joita kutsut itsesi sellaiseksi: "Ai, sen minä otan."

JC: Ahaa. Juuri nyt olen lukukaudella. Kuten sanoin, luen Mozartin Haamua, luen John Bowerin kirjaa End of Story ja luen Tim Farringtonin kirjaa The Monk Upstairs. Aion viihdyttää itseäni juuri nyt, jotta en vain tuijottaisi seiniä ja miettisi: "Miksi en keksi mitään kirjoitettavaa?" Sen sijaan etsin herkullisia asioita. Pohdin, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Minulla on kolme musikaalia, jotka kaipaavat hieman työstämistä, ja toivon, että saan Emman takaisin työskentelemään niiden parissa kanssani. Olen juuri virittänyt pianoni, mikä tarkoittaa, että sitoudun taas musiikkiin.

TS: Minusta on järkevää, että parhaillaan on herkullisen lukemisen aika. Olen kuitenkin utelias, kun ajattelet tätä riskinottoa, vaikka katsoisitkin taaksepäin viime vuosiin, mikä on asia, jonka tunnistaisit sellaiseksi, jonka vuoksi sanoisit: "No, se oli riskialtista!"

JC: Kirjoitin muistelmateoksen.

TS: Kuulostaa riskialttiilta!

JC : Se oli riskialtista. Muistelmissani puhuin kohtaamistani vaikeuksista. Minulla on ollut kolme hermoromahdusta ja olen ollut sairaalassa. Muistelmissani puhutaan siitä. Kun julkaisin muistelmat, huomasin, että maailma on jakautunut niihin ihmisiin, jotka pitivät sitä hienona, että puhuin kaikesta, ja niihin, jotka eivät vain halunneet tietää. Kirja sai hyvin epätasaisen arvion. Puolet ihmisistä loukkaantui siitä, että olin astunut alas jalustalta, ja puolet ihmisistä oli iloisia siitä, että olin astunut alas.

TS: No, haluan antaa sinulle tunnustusta, Julia, ja olen selvästi yksi niistä ihmisistä, jotka ylistävät halukkuuttasi olla läpinäkyvä ja avoin elämästäsi. Mielestäni on todella hyödyllistä, että ihmisillä ei ole omia ennusteitaan, vaan he tietävät todellisen totuuden ihailemistaan ​​ihmisistä. Mielestäni se on hyödyllistä. Se inhimillistää meitä kaikkia. Haluan osoittaa sinulle suosiotaan!

JC: Toivottavasti tästä on hyötyä.

TS: Mihin ajatukseen tulit muistelmissasi – en ole lukenut sitä, ja todennäköisesti monet kuulijoistamme eivät ole – kuvaillessasi näitä hermoromahduksia, miten ne toivat ymmärrystä tai näkemystä elämääsi? Mikä oli näiden kokemusten konteksti, kun katsot niitä taaksepäin?

JC: Mielestäni muistelmista välittyy se, että jatkoin työskentelyä. En saanut hermoromahdusta ja sanonut: "No, siinä kaikki!" Sain hermoromahduksen, ja kirjoitin siitä. Ystäväni [joka oli juuri lukenut muistelmat] sanoi minulle, että hän piti minua energiapupuna, että jatkoin vain eteenpäin. Mielestäni siinä on perää, ja mielestäni se on ehkä inspiroivaa ihmisille lukea, etten lopettanut luomista.

TS : Se on inspiroivaa! Mielestäni on todella, todella merkityksellistä ihmisille kuulla se.

No, Julia, keskustelumme lähestyessä loppuaan, tämä on hieman epätavallinen pyyntö, mutta olen utelias, haluaisitko jättää kuuntelijoillemme jonkinlaisen siunauksen heidän luovaan elämäänsä liittyen.

JC: Laulan laulun, joka kuuluu näin: "Aika on kuin joki. Pesemme luumme kuin kivet. Aika on kuin joki. Pesemme luumme kuin kivet. Aika ei ole vastaus. Aika ei ole etsintä. Aika on paikka, jossa matkaamme samalla kun opimme loput. Pesu itsemme joessa."

Kun opetan, pyydän luokkaani laulamaan tuota laulua, ja se tuntuu saavan ihmiset maadoittumaan ja olemaan halukkaita ottamaan riskejä.

TS : Hienoa! Kiitos paljon, Julia. Kiitos rehellisyydestäsi, sydämellisyydestäsi, rohkeudestasi ja läpinäkyvyydestäsi. Arvostan sitä todella.

JC : Ole hyvä! On hienoa saada tilaisuus jutella kanssasi taas.