Parempien ajattelu- Ja Olemismuotojen Etsiminen

Elokuussa 2016 DailyGood julkaisi vaikuttavan tarinan kuolemaantuomituista buddhista – moniulotteisen yhteistyön kahden kirjeenvaihtoystävän välillä, joista toinen on nainen Suomessa ja toinen mies kuolemaantuomitulla Yhdysvalloissa. Tässä on jatkoa heidän matkalleen, joka jatkuu...

Huom: Lauantaina 24. syyskuuta 2016 järjestetään maailmanlaajuinen puhelinkonferenssi Maria Jainin, tämän merkittävän kaksikon suomalaisen osanottajan, kanssa. Voit lukea lisää puhelusta ja ilmoittautua täällä.

Taidetta, sisäistä kultivaatiota ja ystävyyttä. Kuolemantuomittujen buddhat valaisee syvällisen matkan, joka tapahtuu pimeimmissä paikoissa ja lähettää valonsäteitä ulkopuolelle.

Pieni katutason tila, joka oli aiemmin toiminut pop-up-toimistona uusille helsinkiläisille startup-yrityksille, muuttui täydellisesti galleriaksi. Pitkä pöytä, kymmenet värikkäät post-it-laput ja kömpelö pelihalli antoivat tilaa seinille asetetuille sekatekniikalla tehdyille taideteoksille ja kertomuksille sekä lattiaan teipatulle yksi yhteen mittakaavassa olevalle eristyssellin ääriviivalle.

Ikkunassa oleva tarra ilmoitti: Kuolemantuomittujen buddhat.
Avajaisia ​​edeltävänä iltana

Hiljaisella kadulla Suomen pääkaupungissa oli nyt taidenäyttely, joka kertoi Moyon, Yhdysvalloissa kuolemaantuomitun vangin, tarinan. Miten tämä tapahtui?

Kelataanpa 27 kuukautta taaksepäin.

Keväällä 2014 törmäsin sattumalta erään vankilakirjeenvaihtotoverialoitteen verkkosivustoon. En tiennyt tällaisen olemassaolosta. Uteliaana tutustuin sivustoon. Positiivisten yhteyksien edistämisen missio resonoi minussa.

Tuhansien mainosten joukossa näin Moyon mainoksen. Olimme samanikäisiä. Kun olin vasta aloittamassa yliopisto-opintojani, Moyo oli saanut kuolemantuomion kahden ihmisen hengen riistämisestä. Yhteisiä nimittäjiä elämänpolullamme olivat jooga, meditaatio ja taide.

Päätin kirjoittaa Moyolle. Alkoi sähköpostikeskustelu, joka risteili Atlantin yli jopa kahden viikon nopeudella suuntaansa.

Moyo löysi taiteen vankilassa. Yksinäisen sellin eristyksissä se tarjosi hänelle tilaa alkaa käsitellä vaikeita tunteita, ottaa takaisin omaa kertomustaan ​​ja työskennellä muutoksen eteen. Aluksi tämä tila oli, hän sanoo, "täynnä kipua, vihaa ja surua... Se oli yksinkertaisesti pahinta kuvallisessa muodossani."

”Sitten, muutaman vuoden jälkeen ja luettuani Alex Greyn kirjan The Mission of Art, tajusin, että taidetta voidaan käyttää kohottamaan ja parantamaan.”
Meillä kaikilla on jotakin arvokasta toisillemme. Meidän täytyy vain löytää se.

Moyo alkoi maalata Buddhan muotokuvia. Hänelle valkeni, että tutkimalla tätä kuvaa ja sen merkitystä hän voisi päästä lähemmäksi sen olemusta: "Ehkä se tekisi jotain hyvää minulle ja samalla jollekulle muullekin."

Sain Moyolta lahjaksi tällaisen tutkielman vuoden 2015 lopulla. Rauhallinen muotokuva ”Yoginista” oli väritetty eloisilla pastellisävyillä. Samalla Moyo kertoi, kuinka hän haluaisi työskennellä luovien projektien parissa, jotka hyödyntävät hänen elinvoimaansa muidenkin kuin vain itsensä hyväksi.

Mieleeni kylvettiin siemen: minun täytyy järjestää Moyolle taidenäyttely. Hän suostui ajatukseen. Ilman selkeää käsitystä siitä, miten, missä ja milloin, aloimme kulkea polkua.

Matkan varrella oikeat ihmiset vain tulivat mukaan ja ryhtyivät yhteistyöhön sen toteuttamiseksi. Kun avasimme näyttelyn 11. elokuuta, kaikki eivät mahtuneet tilaan kerralla. Seuraavien yhdentoista päivän aikana näyttelyssä kävi lähes 300 ihmistä. Ja he viipyivät siellä pitkään.

Joka päivä oli kunnia pitää tilaa heidän perehtyessään Moyon teoksiin ja tarinaan. Näin heidän katseidensa harhailevan edestakaisin seinällä olevien teosten ja heidän käsissään olevan luettelon välillä, heidän vartaloidensa nojautuvan eteenpäin katsoakseen tarkemmin ja astuvan taaksepäin zoomatakseen ulos, heidän jalkojensa mittailevan tilaa yksinäisen sellin ääriviivojen sisällä lattialla. Näin heidän keskittyneiden katseidensa lukiessaan kahdeksaa kehystettyä sivua Moyon koneella kirjoitettua vastausta kysymykseeni: "Mitä lukeminen merkitsee sinulle?"
Parempia tapoja ajatella ja olla.

Kaikessa tässä oli käsin kosketeltavaa erityinen ominaisuus: sydämen avoimuus. Se ilmeni hiljaisuudessa, jaetuissa pohdinnoissa ja tuntemattomien ihmisten välisissä halauksissa.

Muistan hiljaisen miehen, jonka silmät kostuivat, kun hän sai lahjaksi näyttelyjulisteen. Ja vanhemman naisen, itsekin taiteilijan, jonka oli vaikea kirjoittaa nimeään vieraskirjaan, koska se oli liian alhaalla ikkunalaudalla. Kun tarjouduin nostamaan kirjaa hänelle, hän sanoi: "Ei tarvitse, polvistun, tämä on sen arvoista."

Eräs vierailija kertoi, kuinka hän oli äskettäin oppinut antiikin Kreikan ajan käsitteistä: kronos – kronologinen aika eli kronos ja kairos – hetket, jotka muuttavat sinua.

”Niille, jotka ovat tarpeeksi rohkeita ryhtyäkseen työhön avoimin sydämin, on mahdollisuus kokea tuo [kairos]”, hän sanoi.

Mukana oli myös epäileviä kommentteja, kuten ”Missä ovat rikosten uhrien näyttelyt?” Tämä on olennainen kysymys.

Kuolemantuomittujen Buddhien matkalla olen oppinut, kuinka suuri osa rikoksesta selviytyneiden tuskasta jää parantamatta – ja että joskus juuri vahingoittanut henkilö voi antaa suurimman panoksen selviytyjän paranemiseen.

Moyo sanoo: ”Olen tehnyt vakavia tekoja, enkä koskaan pysty korjaamaan niitä. Silti ainakin voin parantaa itseäni.”

Tämä on tila, josta hän tarjoaa teoksiaan.

Kerran tässä tilassa käynyt vierailija sanoi: ”Niin paljon ajatuksia, niin paljon kysymyksiä. Ei täydellisiä vastauksia. Vain matka, joka kutsuu pysähtymään hetkeksi.”
Yksinäisestä sellistään meren toisella puolella Moyo oli syvästi läsnä Helsingissä.

Ja toinen: ”Olet vertainen, joka jakaa löytämänsä, palasen rauhaa, jotta muut, jotka ovat omillaan, voivat saada varmuuden siitä, että jatkaminen kannattaa. Olen kiitollinen, että teet tätä. Ja ihmiskunnan vuoksi se on välttämätöntä.”

”Tunnen itseni itseäni suuremmaksi”, Moyo kuvaili avajaispäivän tuntemuksiaan.

"On eri asia lukea laajenemisesta ja ajatella sitä, mutta aivan eri asia on kokea se."

Hän pohti, kuinka näyttelyn herättäminen eloon, matkan ylä- ja alamäet, olivat olleet kuuntelemisen, luottamuksen, kontrollin päästämisen ja yhteistyön harjoittelua ystävyyden ja yhteisöllisyyden hengessä.

Osana kuolemaantuomittujen buddhien ryhmää lähetin sähköpostitse ystävilleni ja perheenjäsenilleen pohdintojaan ja vastauksiaan Moyon avautumiseen. Tämä jako loi voimakkaita aaltoja, mukaan lukien tämän Moyon viestin:

"Kaikki tämä rakkaus ja usko minuun kaikilta näiltä ihanilta ihmisiltä, ​​jotka rakastavat niin luonnollisesti ja puhtaasti, saa minut kysymään, mikä on todellinen minä? Onko kyse sulkeutuneista hetkistäni vai olenko todella loputon, vapaasti virtaava rakkauden virta?"

”Katson peiliin kuultuani näiden ihanien ihmisten ajatuksia ja yritän nähdä, mitä he näkevät. Ja näen sen. Teen parhaani välittääkseni tämän heräämisen lahjan muille… Se on avainasemassa, eikö niin? Välittää sitä eteenpäin, edestakaisin?” ”Kiitos, opetit minulle tänään jotain”, ote näyttelyn vieraskirjasta

Liity lauantain Awakin Calliin Marian kanssa täällä.