Yksinkertaisuus Voi Riisua aseista.

Sen Carolyn North löysi.

Se Alkoi Impulssilla Pelastaa ylijäämä kiitospäivän kalkkuna, Jonka hänen Naapurinsa Oli Heitetty roskiin. Kolmekymmentä V

katu. Tiedätkö, otat sen vain jotenkin turhana. Heität kuoren pois, unohdat sen. Mutta todellisuudessa kaikki ruokamme tulee maasta. Ja siksi olemme täysin sidoksissa maahan ja sen tuotantoon ja elämään. Elämämme on täysin kietoutunut yhteen.

Prakash: Voin tuntea kunnioituksen ja kiitollisuuden tästä lahjasta, jonka saamme jokaisella palalla.

Carolyn: Tiedätkö, minulle tulee mieleen, että kun olin parikymppinen, asuimme vuoden Pohjois-Intiassa ja työskentelimme siellä. Opin sinä vuonna enemmän kuin kaikkina sitä edeltävinä vuosina nälän ja ruoan todellisuudesta. Kasvoin suhteellisen etuoikeutettuna lapsena New Yorkissa, jossa en koskaan nähnyt ruokaa kasvatettua. Ruoka tuli ruokakaupasta. Intiassa kaikki on maassa. Ja aloin ymmärtää, että mitään ei voi ottaa anteeksi. Et voi ottaa elämää anteeksi. Että kaikki riippuu kaikesta ja kaikista. Että olemme kaikki tässä yhdessä, ajattelimme niin tai emme. Ja siksi oma etu on todella sama asia kuin etu kokonaisuuteen. Sillä jos kokonaisuus kärsii, me kärsimme. Ja jos kokonaisuus on surullinen – kaikilla eri tavoilla olla surullinen – silloin olemme surullisia. Ja muuten ei.

Amit: Olet sanonut, että kaikki mitä teet on tarkoitettu henkiseksi harjoitukseksi. Usein siihen liittyy kysymys "Kuka minä olen?" tai "Mikä on elämäni tarkoitus?" Miten olet löytänyt tai etsinyt vastauksia tähän suuntaan?

Carolyn: Synnyin juutalaiseksi ja yritin kulkea sitä tietä. Se ei ollut tarpeeksi suuri. Sitten menin opiskelemaan keskiaikaista taidehistoriaa 1100-luvulla Euroopassa ja menin tavallaan katolista tietä. Jossain siellä minusta tuli zen-opiskelija. Tein buddhalaisen reitin. Sitten lauloin mustassa kirkossa Gospel-kuorossa etsien sitä tietä. Ja sitten tajusin, että kaikki nuo reitit yrittivät sanoa samaa. Mutta heillä on minulle myös huono puoli, että he ovat mukana näissä kömpelöissä organisaatioissa. Ja organisaatiot eivät tyydyttäneet minua. Joten tajusin, että minulla oli tapa päästä samaan ekstaattiseen tilaan – ja se tapahtui laulamisen ja tanssimisen kautta. Joten se oli mitä aioin tehdä. Henkinen harjoitukseni on siis tanssiminen joka päivä. Laulamaan joka päivä. Meditoimaan joka päivä. Ja saada muut liittymään minuun kuitenkin ja milloin ja millä tahansa tavalla he ovat kiinnostuneita tekemään niin.