Rakkaus, Jota Etsit

Kuva: Bharat Chauhan

Rakkaus, jota tunnet itseäsi kohtaan, ei ole koskaan vastakaikua vailla. Sinä olet antelias antaja ja ainoa vastaanottaja. Sinun ei tarvitse miettiä, saavatko tunteesi vastakaikua tai ystävälliset eleesi takaisin. Sinun tarvitsee vain rakastaa itseäsi täysin määrin.

Rakkaus, jota tunnemme itseämme kohtaan, on taattua, jokainen tuotto ylittää sijoituksen. Ehkä kaipaat kokea tällaista rakkautta joltakulta, josta välität, tai ehkä sydämesi särkyy, kun rakastat jotakuta, joka ei voi täysin rakastaa sinua takaisin.

Mitä enemmän etsimme tällaista rakkautta, sitä kovemmin kamppailemme sen kanssa ja sitä vähemmän opimme rakastamaan itseämme. Mutta kuka ansaitsee enemmän sitä huolellista huomiota ja harkittua kiintymystä, jota niin auliisti jaamme toisille, kuin lempeä sielu, joka kantaa meidät läpi päivän?

Itserakkaus on uskomaton lahja, jonka voimme antaa ja vastaanottaa yhä uudelleen ja uudelleen. Yhtä usein kuin sanomme rakastan sinua toiselle, voimme sanoa sen itsellemme. Voimme sanoa nämä kolme sanaa usein ja voimme sanoa ne sillä kunnioituksella, johon ne on tarkoitettu.

Romanttiselle rakkaudelle on usein varattu kaunis raamatunkohta, mutta entä jos tarkastelisimme sitä itsemme rakastamisen valossa?

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Se ei kadehdi, ei kersku, ei ylpeile, ei häpäise toisia, ei etsi itseään, ei vihastu helposti, ei muistele vääryyttä. Rakkaus ei iloitse pahasta, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Se aina suojelee, aina luottaa, aina toivoo, aina pysyy lujana. Rakkaus ei koskaan katoa. – 1. Korinttilaisille 13:4-8

Kuvittele, jos rakastaisit itseäsi tällä tavalla, joka päivä; silloin kun olit parhaimmillasi ja silloin kun olit huonoimmillasi. Kuvittele, jos rakastaisit itseäsi tällä tavalla silloinkin, kun olit jumissa liikenteessä, myöhästyit, heräsit joka aamu tai nautit yksinkertaisesta auringonnoususta.

Voisitko rakastaa itseäsi tällä tavalla, kun olet vihainen, häpeissäsi, peloissasi tai ylikuormittunut? Voisitko kääntyä itsesi puoleen näinä hetkinä ja etsiä hellyyttä sen sijaan, että vaistomaisesti kääntyisit toista puoleen tai vastaan?

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Itserakkaus antaa anteeksi epäonnistumiset ja on vakain kumppanimme epäilyksen hetkinä. Se iloitsee peiliin katsomisesta joka päivä eikä liioittele epätäydellisyyksiä. Se hyväksyy puutteet ja tarjoaa auliisti uusia mahdollisuuksia.

Se ei kadehdi, se ei kersku, se ei ole ylpeä. Itserakkaus ei vertaile, vaan juhlistaa eheyttä, itseluottamusta ja turvallisuutta. Se asuu vastaanottajassa, mutta sen aallot leviävät kilometrien päähän. Se ei häpäise muita, se ei ole itsekäs, se ei suutu helposti, se ei pidä kirjaa vääryyksistä. Se ei laske heikkouksia tai epäonnistumisia, vaan kukoistaa riskien ottamisen valossa.

Rakkaus ei iloitse pahasta, vaan iloitsee totuuden kanssa. Se aina suojelee, aina luottaa, aina toivoo, aina pysyy lujana. Rakkaus ei koskaan katoa. Itserakkaus näkee sen, mikä on jo läsnä, eikä sitä, mitä siltä juuri nyt puuttuu. Se on vakaa, luotettava ja vahva. Se on lämpimiä käsiä, tiukkoja haleja, vatsanpohjan naurua ja säteileviä hymyjä.

Rakkaus, jota annamme itsellemme, on yksi arvokkaimmista, mitä voimme saada. Se ei ole riippuvainen kenenkään muun läsnäolosta, avoimuudesta tai saatavuudesta, vaan sen sijaan se antaa meille mahdollisuuden olla läsnä, avoimia ja saatavilla itsellemme.

Onko olemassa suurempaa lahjaa, jonka voimme antaa itsellemme, kuin oman sydämemme avoimuus? Eikö juuri sitä me kaipaamme muilta, että he avaavat sydämensä meille, jakavat tarinoitaan ja päästävät meidät sisään?

Emme ehkä aina saa haluamaamme rakkautta, tai se voi vain jättää meidät kaipaamaan lisää. Saatamme saada sitä silloin, kun olemme liian sulkeutuneita vastaanottaaksemme sitä, tai kun se tulee muodossa, jota emme pysty tunnistamaan, jolloin olemme immuuneja sen läsnäololle. Saatamme saada sitä yhtenä päivänä ja tuntea sen puuttumisen seuraavana.

Tätä rakkautta ei voi verrata rakkauteen, joka on aina saatavillamme, aina odottamassa vastaanottamista, aina parastamme ja odottavaa sydäntämme ajatellen. Kun alamme rakastaa itseämme ehdoitta, pystymme paremmin rakastamaan ympärillämme olevia.

Alamme tuntea myötätuntoa meille vihaisesti puhuvaa muukalaista kohtaan, koska mekin olemme olleet vihaisia ja rakastaneet itseämme sen läpi. Alamme hyväksyä paremmin perheenjäsentemme kamppailut, koska mekin olemme kamppailleet, mutta sydämemme on kasvanut. Alamme esittää kysymyksiä sen sijaan, että tekisimme hätiköityjä johtopäätöksiä, koska mekin olemme jakaneet tarinamme ja meidät on kohdattu sydämellisellä kiitollisuudella.

Itserakkaus ei ole itsekästä, vaan se johtaa avoimeen vuorovaikutukseen. On paljon helpompaa olla täysin läsnä toisillemme, kun emme ole huolissamme koetuista epätäydellisyyksistämme tai aiemmista epäonnistumisistamme. Kun pystymme kohtaamaan puutteemme lempeästi, kutsumme muita tekemään samoin. Kun pystymme tunnistamaan oman arvomme, annamme muiden loistaa.

Käytä aikaa ollaksesi etsimäsi rakkaus, ja tulet löytämään etsimäsi rakkauden.