Pieniä Armoja

Ote Kent Nerburnin kirjasta Pieniä armoja :

Yö hämärtyy. On aika nukkua.

Olen kulkenut tänään hiljaista polkua. En ole tehnyt suurta hyvää enkä suurta pahaa. Olisin ehkä toivonut enemmän – jonkin dramaattisen tapahtuman, jotain ikimuistoista. Mutta enempää ei ollut. Tämä oli päivä, joka minulle annettiin, ja olen yrittänyt kohdata sen nöyrällä sydämellä.

Kuinka vähältä se tuntuukaan. Etsimme täydellisyyttä päivissämme, haluamme aina enemmän itsellemme ja elämällemme ja pyrimme saavuttamattomiin tavoitteisiin. Elämme menneisyyden ja tulevaisuuden valtavien äärettömien välissä ohuessa valonsäteessä, jota kutsumme "tänään". Ja silti tämä päivä ei ole koskaan tarpeeksi.

Mistä tämä outo, sammumaton inhimillinen kaipuu "enemmän", joka on sekä siunauksemme että kirouksemme, tulee? Se on saanut meidät nostamaan katseemme taivasta kohti ja punomaan yhteen maailmankaikkeuden palasia, kunnes voimme nähdä vilauksen jumalallisen luomakunnan varjosta. Silti tämän tiedon saavuttamiseksi olemme joskus kadottaneet pilven mysteerin, puutarhan kauneuden, yhden askeleen ilon.

Meidän on opittava arvostamaan niin pientä kuin suurtakin. […]

"Konfutse sanoi seuraajilleen: 'Tuokaa rauha vanhoille, luottakaa ystäviinne ja vaalkaa nuoria.'"

"Tarvitsemmeko todella paljon enemmän? Kunnioittamaan aamunkoittoa. Vierailemaan puutarhassa. Juttelemaan ystävän kanssa. Mietiskelemään pilveä. Vaalimaan ateriaa. Kumartamaan päämme päivän mysteerin edessä. Eivätkö nämä riitä?"

Maailma, jota muokkaamme, on maailma, jota kosketamme – sanoillamme, teoillamme, unelmillamme.

Jos meillä olisi niin paljon onnea, että voisimme koskettaa monien elämää, niin olkoon niin. Mutta vaikka osamme olisi vain pöydän kattaminen, puutarhan hoitaminen tai lapselle polun näyttäminen metsässä, elämämme ei ole yhtään vähemmän arvokasta.

Kömmin sänkyyni, tunnen peittojen kasvavan lämmön, kuulen vaimoni lempeän hengityksen hiljaiset rytmit.

Ulkona tuuli puhaltaa hiljaa ja hipaisee koivun oksaa taloa vasten.

Tehdä oikeutta. Rakastaa armoa. Vaeltaa nöyrästi Jumalamme kanssa.

Tuoda rauhaa vanhoille. Luottaa ystäviimme. Vaalia nuoria.

Joskus tuntuu siltä, ​​että pyydämme liikaa. Joskus unohdamme, että pienetkin armonosoitukset riittävät.