92-vuotias Betty Peck on täynnä säteilevää kauneutta, joka tuo mieleen keijun 
kummiäidit ja lumotut puutarhat. Vierailu hänen luonaan on vähän kuin putoaisi Alicen kaninkoloon. Hänen Saratogan kotinsa ympärillä kulkee junarata, jossa on oikea juna. Siellä on muratin peittämiä seiniä, hulluja mutkaisia polkuja, puutaloja, jopa Rapunzel-torni ja puiden alla amfiteatteri, jossa on Romeo ja Julia -parveke. Sadat lapset ovat leikkineet täällä auringon täplisessä purossa, innoissaan maan tunteesta paljain jaloin ja iloineet maailmasta, joka on täynnä luovuutta, kauneutta ja ihmeitä. Tämä on maailma, jonka Betty Peck lahjoitti useille sukupolville lapsille.
Ja nyt tällä upealla opettajalla on uusi projekti, josta hän on syvästi innoissaan. Projekti, jota hän kuvailee omin sanoin alla ja joka alkaa yksinkertaisella mutta syvällisellä kysymyksellä...
Haluan tietää, kuinka opit lukemaan.
Lukemisen oppiminen on tärkein asia, joka meille tapahtuu, ja se tapahtuu (useimmille) lapsuudessa. Mieheni Willys Peck oppi lukemaan Puh-menetelmällä. Tässä hänen sanansa tästä hämmästyttävästä tapahtumasta:
Puhhin oppitun lukemisen menetelmä
Kun olin lapsi, vanhempani lukivat kirjoja minulle ja veljelleni. Suosikkini olivat AA:n kirjat Nalle Puh ja The House at Pooh Corner. Milne.Vaikka en tietoisesti pyrkinyt oppimaan tarinoita ulkoa, huomasin kuullessani niitä useita kertoja, että pystyin lausumaan alkukappaleet muistista. Eräänä päivänä katsellessani kirjaa ja lausuessani sitä muistista, huomasin poimivani sanoja enemmän kuin ne, jotka todellisuudessa opetettiin ulkoa. Sillä hetkellä tajusin lukevani! Siksi kutsun sitä lukemisen oppimiseksi Puh-menetelmällä.
Lukemaan oppimiseni oli tärkein asia, joka minulle tapahtui ensimmäisellä luokalla; se auttoi minua tulemaan sellaiseksi kuin olen. Olen kirjoittanut tämän kirjassani: Kindergarten Education – Freeing Children's Creative Potential (Hawthorne Press).
Isoäitini kertoi minulle kaikki sadut ja lorut. Onnekas on lapsi, joka sisältää kaikki nämä muinaisen viisauden sanat. Minusta puolestaan tulisi veljieni ja siskojeni tarinankertoja.
Muistan päivän, jolloin opin lukemaan. Minäkin uskon John Steinbeckin kanssa: "Se on ehkä suurin yksittäinen ponnistus, jonka ihminen tekee, ja hänen on tehtävä se lapsena." Muistan päivän, jolloin kannoin pokkarikirjaani kotiin lukemaan äitiäni, kun olin ensimmäisellä luokalla. Olin oppinut lukemaan! Innostus tästä odotuksesta, että saan lukea äidilleni, on edelleen sisälläni.
Muistaakseni istuimme yhdessä lähellä etuovea. Luin hänelle koko kirjan suurella ilolla ja ilolla. Kun olin valmis, hän sanoi minulle: "Lue nyt se taaksepäin." Hän ei uskonut, että olin oppinut lukemaan! Enemmän iloa kuin ennen luin koko kirjan taaksepäin. Sillä hetkellä minulla oli tunne, että tulen omaani. Minusta oli tullut enemmän kuin olin ajatellut olevani. Nyt käyttäisin sanaa "ylitetty" tähän tilaisuuteen, sillä nyt tiesin sen, mitä äitini ei voinut tietää. Minä ja minä yksin tiesimme tämän suurenmoisen salaisuuden: olin oppinut lukemaan. En tarvinnut juhlia; lukemisen oppiminen riitti juhlaan.
Kun lapsenlapseni Sarah oppi lukemaan, kysyin, voisiko kuvan, jossa hän luki siskolleen Merinalle, laittaa kyläkirjastomme lastenhuoneeseen hänen lukemaansa oppimisen kunniaksi. Kuva ripustettiin juhlimaan yhtä elämän tärkeimmistä vaiheista, joka vain sattuu putoamaan lapsuudessa.
Se oli Los Angelesissa lähellä taloamme oleva kirjasto, joka ruokki rakkauttani kirjallisuuteen. Äitini luki minulle. Luimme viimeiseen minuuttiin asti, että kirja oli määrä, ja sitten kiiruhdin kirjastoon luistimillani, aina yksin. Mutta rouva Laverne Perrin, seitsemännen luokan opettajani Bel Pasi -koulussa, tutustutti minut maailman suureen kirjallisuuteen. Meidän piti opetella runo joka viikko. Hän luki Sir Walter Scottin teoksen ja eri tavalla "Uncle Tom's Cabin; oli sellainen, jossa pidimme kiinni joka sanasta. Hän luki meille, olen varma, kaikki asiat, joista hän rakasti, sillä muistan hänen suuren intohimonsa näitä kirjoja kohtaan. Jokainen tarina oli enemmän kuin sen sanat: se oli koko historian, kulttuurin, luonnon, filosofian, uskonnon ja psykologian valtakunta. Tämän perinnön ansiosta luen nyt ja luen uudelleen useita kirjoja päivässä, jotka kaikki ovat kirjastossani.
Lukeminen on yksi tärkeimmistä tapahtumista ihmisen elämässä, ja se tapahtuu lapsuudessa. Oletko koskaan ajatellut kaikkia taitoja, jotka täytyy yhdistää, jotta voit lukea? Tämä jännittävä tapahtuma on lahja jumalilta.
Se, mitä teemme tällä lahjalla, auttaa määrittämään, keitä olemme, ja opettajana tunnen olevani etuoikeutettu voidessani auttaa päiväkotien vanhempia rakentamaan perustan tuottaville kansalaisille, jotka kasvavat rakastavat lukea. Toivon, että tapahtuman ympärille voidaan rakentaa juhlat ja rituaalit, kun tämän päivän lapsi oppii lukemaan. Kesti näin kauan tajuta, että tämä on maaginen hetki, joka vaatii tunnustusta.
Miten opit lukemaan? Haluaisin kuulla tarinasi.
COMMUNITY REFLECTIONS
SHARE YOUR REFLECTION
12 PAST RESPONSES
My best friend taught me how to read. He was three years older than me. Every day after school in his first year he would come over and show me what he'd learned at school that day using the book Green Eggs and Ham. He died two years ago at age 58, I will miss him for the rest of my life.
I remember walking in to kindergarten and straight for the bookshelf. My beautiful new teacher (who was really 80 years old) said to my mother "oh I see we have a reader on our hands, how wonderful is that"? From that day forward, I have always considered myself just that "a reader" and have always lived up to the expectation of my kindergarten teacher. Thank you Mrs. Quaker!!
Satya Narain Goel
In India Ramayan written by Tulsidas is the most read book. For centuries, generations after generations, the women learned to read to enable them to read the story of Ram and Sita in Ramayan. Apart from religious and spritual side of the epic, which Ramayan is, it has made a tremendous contribution to the reading habits of women in India.
Satya Narain Goel, Jodhpur, Rajasthan. India
I cannot remember a time that I wasn't being read to by my parents. My mother had a gift for reading with accents and regional dialects which enthralled me and my siblings. I had numerous children's stories memorized and then I "read" those to my siblings (I have no recollection of the moment when the memorization became truly reading on my own). My father found children's books read over and over and over quite tedious, but he noticed that children love to sit with you and be read to, no matter what is being read (the special attention given the child is the most important part). So, he read what he liked aloud to me and thus, I heard the Wall Street Journal each evening and learned incredible language skills that have served me all my life! My vocabulary skills were enhanced all while I was having a wonderful time. Two of the ladies who babysat my siblings and me would bring stacks of books and read and read until they were hoarse and on the verge of losing their voices! We all three gathered on the couch and were enthralled all evening long. My, we were so blessed! I still love books and reading and stopping wherever there is a bookstore; bookstores even smell wonderful!
[Hide Full Comment]In Eastern India there is a annual festival called Saraswati Puja which revolves around the deity of learning, Saraswati. When a child is about 3 or 4 years old he or she sits down with other children of the same age and they are shown how to write the first alphabet in the Bengali script. Each child has her/ his own miniature handheld blackboard and chalk and it is a occasion of celebration that the child is progressing away from babyhood and getting ready for formal education. The child feels part of a group and seeing the adults reaction they are also enthusiastic about starting to read the alphabet.
Hi Betty,
My mother read to us from early on. She and I would sit in a big chair together, and she would read to me, annunciating each word clearly. So, I learned to read early on. she took delight in showing me off to the family at christmas time, when I recited "twas the night before christmas," from memory. I believe her strong focus on enunciation helped me learn how to read and spell well.
I was 4 years old. My mother was pregnant with my first little brother and she would take a hot bath every morning. I would sit on the bathroom floor with the newspaper spread out on the floor in front of me with my right hand on her tummy to feel the baby move. She would teach me about roots, prefixes and suffixes, how most words were Greek or Latin in origin. I would stumble through the article she chose and she taught me how to find meaning of words I didn't know through context. She was very strict and a very difficult woman to please, but she raised a true reader. I never read children's books. She never talked "baby talk". She felt that if you learn that way, then you would have to un-learn that to learn "real" language. I was an extremely gifted child and she challenged me, constantly. I don't ever remember anyone reading aloud to me, I read aloud to them.
Amazes me that people can remember when they learned to read. The earliest memory I know of is in second grade for me. I am sure I learned to read before then. Sorry.
Beautiful!
Books were my friends. My father was career Army so we moved every year until I was in high school. I learned to read early. My mother still talks about the day when I was in first grade and the teachers asked me to read a story to the third graders. In high school I spent my summers reading from books picked out from the Book mobile. I loved the Book mobile. I can still visualize the driver who would patiently help me find my books and the coolness of the air inside on those hot days. I read all of the available Agatha Christie novels that summer. Today I am the organizer of a neighborhood book club. We have 13 members. We all have been together for 10 years. We lost one member to cancer and we honor her memory by donating books to a needy cause. Reading has shaped my life.
I was four years old. My Grandmother Quigney taught me to read. Every day she would take a break from work cuddle up in her recliner by the living room window and read. Often she would read aloud to me from Reader's Digest or The Education of Hyman Kaplan or Cheaper by the Dozen. And she would read children's picture books, nursery rhymes and of course Winnie the Pooh. I would follow along trying to decipher the swirls on the page. And then one day it just clicked and I read a book about a pony who tries to keep up with the horses; how fitting. Thanks to my Grandmother's efforts I read Every book in my elementary school library. In adulthood (after jobs in women's health & cancer research), I was a Children's Librarian. I had the blessing of creating an entire program and helping thousands of children develop an appreciation for books and reading.
Today I am a Cause-Focused Storyteller & Literacy Advocate. I sold my home & possessions in 2005 to create/facilitate a volunteer literacy project in Belize; the initial thrust was book drives & reading activities. Since then I've donated programs for 33,000 children & trained 800 teachers how to use their own cultural stories in school. I've just returned from Ghana where I donated literacy training for librarians at 6 library/community centers. All because my Grandma instilled a Passion for books & taught me to read. Thank you for your Passion & sharing the Love of reading.
[Hide Full Comment]I learned to read in school, very early in the first grade. I loved the individual letters and their sounds, so I was using phonics before anyone had even coined the term. I like music and language seemed the same thing to me. The individual letter-noises could be combined to make familiar and unfamiliar words, so when I struck an unfamiliar word I knew that had happened, and wanted to learn what those sound patterns were for. It was all very easy and effortless. I was ready in the first grade, and those were the years before child care and kindergarten. We had a lot of kids in the first and second grades (in one room with one teacher) so I had lots of time to myself to play with the sound combinations and see where they went. I am glad I predated the hubbub of day care and kindergarten. We went to school because we were grown up enough to be allowed to, and it was a huge thrill!