Back to Stories

Sulaa Odotellessa

Juuri tähän aikaan pitkän talvijakson aikana alan kaipaamaan kevättä. Maaliskuuhun mennessä olen yleensä hieman turtunut talven kauneudelle. Vaikka rukoukseni ja meditaationi pitävät sydämeni avoinna ajan ja vuodenaikojen kulun näkemiselle arvostavin silmin, enimmäkseen haluan vain, että kylmät päivät olisivat ohi. Kun maa alkaa sulaa, haluamme usein prosessin nopeuttavan sitä. Kaipaan kirkkaita kukkia kevättuulessa ja lämpimiä kesäiltoja kuistilla.

Vaikka talven kärsimättömyys on vain inhimillistä, pysähdyn ja muistan tarpeen edetä hitaasti tämän vuodenajan läpi. Jos kiirehdimme luonnon ja elämämme vuodenaikojen vaihtumista, huomaamme ohittavamme talven ja kevään välisen rajan ja sen tärkeät opetukset.

Mikä on tämän sulamisen ajan luonnollinen tarkoitus ja symboliikka? Juuri tuossa epätoivon ja toivon välisessä paikassa löydämme sulamisen kauneuden. Siinä Luova Elämä, tai Jumala, jos niin haluatte, on erityisen voimakas meissä. Tämä on elämän raskaana oleva paikka, jossa voimme herätä eloon kaipauksen tyhjyydessä sitä, mitä olemme menettäneet ja mitä emme ole vielä avanneet vastaanottaaksemme. Sulaminen on hedelmällinen mahdollisuuksien paikka. Vuodenaikojen mukaan tämä on aikaa, jolloin kovettuneet siemenet pehmenevät itämistä varten. Kerrostuminen on puutarhatermi jäätymis- ja sulamisprosessille, joka kuluttaa siementä ja valmistaa sitä uudelle elämälle. Ilman tätä jäätymistä ja sulamista siemenalkio ei voita lepotilasta eikä itäisi. Juuri tämä vaikea prosessi, jossa kuolee vanhalle itselleen, saa siemenen kehittämään halkeamia kuoreen ja ajaa sen kohti ravinteita ja valoa. Lopulta tästä vaikeudesta syntyy uuden elämän kauneus.

Sielujemme tarina ei ole juurikaan erilainen. Haluamme olla mukavia ja luonnollisesti yritämme pitää asiat samoina. Mutta jos pysyisimme ihanteellisissa, helppoissa olosuhteissa, meillä saattaisi olla vain vähän motivaatiota kasvaa. Ei ole niin, että meidän pitäisi tuntea syyllisyyttä lohdun etsimisestä; kyse on vain siitä, että kuinka yritämmekään, asiat muuttuvat mukavuuden ja epämukavuuden sykleissä läpi elämän. Asiat vain ovat näin. Sula on kutsu "tulla ulos horroksesta".

Joten tänä maaliskuussa, sen sijaan, että kiirehtisin läpi sulamisen, otan aikani ja tunnistan, että riippumatta siitä, kuinka syvältä tai pitkältä jäätyminen tuntuu – henkiseltä tai aineelliselta – Luovan Läsnäolon Mysteeri on läsnä sulamisessa kutsumassa meitä uuteen kasvuun. On hyödyllistä muistaa, että kovettuneet kuoremme rikkoutuvat vaikeiden asioiden tapahtuessa ja että voimme kurkottaa kohti hengellisiä ravinteita ja syvimmän rakkauden valoa. Muista, että riippumatta siitä, kuinka kauan muutos vuodenaikoina tai itsessäsi tuntuu kestävän, hyväksy matka. Uusi elämä on tulossa.

***

Kolme klassista runoa, jotka syventyvät talven ja kevään välisen siirtymän eri puoliin...

Sula

Näin siviiliauringon kuivaavan maan kyyneleitä –

Hänen ilonkyyneleensä, jotka vain kiihtyivät, virtasivat,

Mielelläni venyttäisin itseäni tien varteen,
Sulaa ja valua sulavan lumen mukana,
Joka sekoitti sielun ja ruumiin vuoroveden kanssa,
Minäkin saatan virrata luonnon huokosten läpi.

Mutta valitettavasti en kilise enkä höyryä,
Yksi hitusenkaan ajan suuren työn eteenpäin viemiseksi,
Minun on kuunnella, kun nämä pujottavat kangaspuilla,
Niin myös hiljaisuuteni heidän soittonsa säestyksellä.

-Henry David Thoreau

Ennen kuin ajattelit kevättä

Ennen kuin ajattelit kevättä,
Paitsi oletuksena,
Näetkö, Jumala siunatkoon hänen äkillisyyttään,
Kaveri taivaalla
Itsenäisistä sävyistä,
Hieman sään kuluttama,
Inspiroivat asut
Indigon ja ruskean sävyistä.

Laulunäytteiden kera,
Aivan kuin sinun pitäisi valita,
Harkintavalta välissä,
Homojen viivästysten kanssa hän menee
Jollekin ylemmälle puulle
Ilman yhtäkään lehteä,
Ja huutaa ilosta kenellekään
Mutta hänen serafimainen minänsä!

- Emily Dickinson

[lumi sulaa]


Lumi sulaa
ja kylä on tulvinut
lasten kanssa.

-- Kobayashi Issa, Robert Hassin kääntämä

***

Virginia May Drotar ja hänen aviomiehensä Duane Drotar ovat Shadowbrookin perustajia ja johtajia. Shadowbrook on orastava ja transformatiivinen yhteisöllisyyden kokeiluyritys Ohiossa. Shadowbrook on tarkoitettu kaikenlaisille ja -taustaisille ihmisille, "jossa hiljaisuus ja varjo toimivat, keskinäinen vuorovaikutus ja oikeudenmukaisuuden uudestisyntyminen sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi ja palvelu kohtaavat". Shadowbrookin ohjaavana tavoitteena heidän näkemyksensä mukaan on "järjestää erityiset lahjamme ja asiantuntemuksemme kollektiiviseksi toiminnaksi, joka hyödyttäisi sekä toisiamme että koko maailmaa. Toimisimme sekä inkubaattorina että turvapaikkana kutsuen muita, jotka haluavat osallistua tänä sosiaalisen etäisyyden ja erillisyyden aikana, kollektiiviseen kokeiluun, joka rohkeasti ottaa askeleita luodakseen yhteyden kulttuurin, joka on meiltä jäänyt saavuttamatta."

Torstaina (tänään!) 25. toukokuuta klo 13.30 PST liity intiimiin piiriin Virginian ja Duanen kanssa oppiaksesi lisää heidän yhteisestä matkastaan, pyrkimyksistään ja suunnitelmistaan ​​Shadowbrookin suhteen. Ilmoittaudu ja lisätietoja täällä.

Share this story:

COMMUNITY REFLECTIONS

9 PAST RESPONSES

User avatar
Kristin Pedemonti Mar 25, 2021

Here's to embracing the edge between winter and spring and presence to all it can teach. ♡

User avatar
Ashley Mitchell Mar 27, 2018

"It is this difficult process of dying to the old self which causes the seed to develop cracks in the shell and impels it to move toward nutrients and light. "

I love this line. It is relatable and authentic. I recently started growing tulips in clear jars with river rocks and noticed the cracks in the bulb. My impatience wanting to see the pretty red pedals (symbolizing the coming of spring) is strong but I realize that I should be happy with the crack in the bulb, that it's trying and it longs for the light and nutrients. Not only is this line relatable to plant-life, but also fauna. How many times does a snake shed its skin? A butterfly sheds its cocoon? You need to have darkness to appreciate light, you need to have rain to appreciate the sunshine and it's those in-between times that make the anticipation and the final destination great.

User avatar
Kati Mar 26, 2018

What an inspiring piece. Thank you.

User avatar
Tracey Kenard Mar 26, 2018

Beautiful!!!

User avatar
Patrick Watters Mar 26, 2018

❤️

User avatar
Jude Mar 26, 2018

I Wandered Lonely as a Cloud

By William Wordsworth

I wandered lonely as a cloud
That floats on high o'er vales and hills,
When all at once I saw a crowd,
A host, of golden daffodils;
Beside the lake, beneath the trees,
Fluttering and dancing in the breeze.

Continuous as the stars that shine
And twinkle on the milky way,
They stretched in never-ending line
Along the margin of a bay:
Ten thousand saw I at a glance,
Tossing their heads in sprightly dance.

The waves beside them danced; but they
Out-did the sparkling waves in glee:
A poet could not but be gay,
In such a jocund company:
I gazed—and gazed—but little thought
What wealth the show to me had brought:

For oft, when on my couch I lie
In vacant or in pensive mood,
They flash upon that inward eye
Which is the bliss of solitude;
And then my heart with pleasure fills,
And dances with the daffodils.

User avatar
James Lang Smith Mar 26, 2018

Winter Song

I was there
that day when
winter died
and no-one cried

the crows perhaps
who knows
the crows
they know

the daffodils
they swayed
they swayed
upon the grave

the song bird
song
sung the morning
sung the morning long

And I cried
that no-one cries
when winter
dies

User avatar
Jude Mar 26, 2018

Vic needs a Spring antidote.

[in Just-]
By E. E. Cummings
in Just-
spring when the world is mud-
luscious the little
lame balloonman

whistles far and wee

and eddieandbill come
running from marbles and
piracies and it's
spring

when the world is puddle-wonderful

the queer
old balloonman whistles
far and wee
and bettyandisbel come dancing

from hop-scotch and jump-rope and

it's
spring
and

the

goat-footed

balloonMan whistles
far
and
wee

Related

User avatar
vic smyth Mar 26, 2018

Yes, I love the season when insects come out. When I can perspire and smell like a farm animal. And the aroma of freshly cut grass and exhaust fumes from my lawnmower. I love winter. I'm always saddened to see it fade into Spring.