Talvipäivänseisaus: Siunaus pisimmälle yölle

Siunausta pisimmälle yölle

Kaikki näiden kuukausien aikana
kuin varjot
ovat pidentyneet,
tämä siunaus on ollut
kerää itseään,
valmistaa,
valmistautuu
tänä yönä.

Se on harjoitellut
kävellä pimeässä,
kanssa matkustamassa
sen silmät kiinni,
tuntee tiensä
muistin mukaan
koskettamalla
kuun vedolla
vaikka se hiipuukin.

Joten usko minua
kun kerron sinulle
tämä siunaus tulee
tavoittaa sinut
vaikka sinä
ei ole tarpeeksi valoa
lukea se;
se löytää sinut
vaikka et voikaan
nähdä sen tulossa.

Tulet tietämään
sen hetki
saapuvat
vapauttamallasi
hengityksestä
olet pitänyt
niin kauan;
löystymistä
puristamisesta
käsissäsi,
kytkimestä
sydämesi ympärillä;
oheneminen
pimeydestä
joka oli piirtänyt itsensä
ympärilläsi.

Tämä siunaus
ei tarkoita
viemään yön pois
mutta se tietää
sen piilotetut tiet,
tuntee lepopaikat
polun varrella,
tietää mitä se tarkoittaa
matkustaa
yrityksessä
ystävästä.

Joten milloin
tämä siunaus tulee,
ottaa sen kädestä.
Nouse ylös.
Lähde tielle
et voi nähdä.

Tämä on yö
kun voi luottaa
että mihin tahansa suuntaan
sinä menet,
tulet kävelemään
kohti aamunkoittoa.

-Jan Richardson
julkaisusta The Cure for Sorrow: A Book of Blessings for Times of Grief