Yhdistyneet Kansakunnat: Meditaatio Rauhan Puolesta

"Nykyisen maailmanlaajuisen ahdistuksen tilan, joka on tyypillistä kaikille suurille radikaalin muutoksen ajanjaksoille, on väistettävä dynaamisen toivon ja uskon ilmaus ihmisperheen, erityisesti sen nuorten, kykyyn rakentaa uusi maa, inhimillisempi yhteisö, tulevaisuus, joka on avoin suuremmalle ilolle ja luovammalle tulemiselle."

Tämä tänään rohkeasti kaikuva lausunto laadittiin hengellisten johtajien kokouksessa Yhdistyneiden Kansakuntien 30-vuotispäivänä 24. lokakuuta 1975.

Kun kokoontuminen oli päättymässä, veli David Steindl-Rast johti ryhmää alla olevassa mietiskelyssä. Näyttää sopivalta tänään, vuoden 2016 kansainvälisen rauhanpäivän aattona, jakaa tämä kutsu "seisoa kunnioituksella inhimillisen merkityksen etsinnön yhteisellä pohjalla, rinta rinnan kaikkien niiden kanssa, jotka ovat koskaan seisoneet tällä paikalla etsivissä ajatuksissaan, kauneutta juhliessaan ja omistautuneessa palveluksessaan".

Sisaret ja veljet Hengessä:

Olemme olleet todistajia tärkeästä ja syvästi liikuttavasta tapahtumasta, joka on tärkeä ei vain meille, jotka olimme sen todistamassa, vaan myös Yhdistyneiden Kansakuntien historialle ja siten koko ihmisperheelle.

On vain sopivaa, että haluamme juhlia tämän suuren tapahtuman päättymistä sydämen kiitollisilla eleillä.

Mutta se ei riittäisi, jos joku lausuisi siunauksen tai rukouksen edessäsi. Meidän on tehtävä tämä sydämen kiitollinen ele yhdessä tällä hetkellä. Kutsun sinut tekemään tämän.

Koska olemme todella yhtä sydämeltämme, meidän pitäisi pystyä löytämään yhteinen ilmaus Hengelle, joka liikuttaa meitä tällä hetkellä. Mutta kielemme monimuotoisuus jakaa meidät. Silti missä sanojen kieli epäonnistuu, hiljainen eleiden kieli auttaa ilmaisemaan yhtenäisyyttämme. Nouskaamme ja seisokaamme käyttämällä tätä kieltä.

Olkoon nousumme ilmaus, että nousemme tähän tilaisuuteen syvästi tietoisena siitä, mitä se merkitsee.

Olkoon seisomisemme tietoinen ele: tietoinen maasta, jolla seisomme, yksi pieni tontti tämän maan päällä, joka ei kuulu yhdelle kansakunnalle, vaan kaikille yhdistyneille kansoille. Se on todella pieni pala maata, mutta se on symboli ihmisten yhteisymmärryksestä, symboli totuudesta, että tämä köyhä, huonosti kohdeltu maa kuuluu meille kaikille yhdessä.

Kun seisomme, niin kuin hyvällä tontilla seisovat kasvit, upotakaamme juuremme syvälle piilotettuun ykseyteemme. Salli itsesi tuntea, mitä seisominen merkitsee ja sisäisten juurien laajentaminen.

Sydämen maaperään juurtuneina altistakaamme itsemme Hengen tuulelle, ainoalle Hengelle, joka liikuttaa kaikkia, jotka antavat itsensä liikuttaa. Hengittäkäämme syvään yhden Hengen henkeä.

Olkoon seisomamme todistamassa, että otamme kantaa yhteiseen kantaan.

Olkoon asemamme osoitus kunnioituksesta kaikkia niitä kohtaan, jotka ennen meitä ovat ottaneet kantaa ihmisten yhtenäisyyden puolesta.

Seisokkaamme kunnioituksella yhteisen inhimillisen ponnistelumme pohjalla, liittykäämme kaikkiin, jotka seisoivat tällä alalla, työkalujen ensimmäisestä muotoilijasta monimutkaisimpien koneiden ja laitosten insinööreihin.

Seisokaamme kunnioituksella inhimillisen merkityksen etsimisen yhteisellä pohjalla, rinta rinnan kaikkien niiden kanssa, jotka ovat koskaan seisoneet tällä maalla etsivissä ajatuksissaan, kauneuden juhlimisessa, omistautuneessa palveluksessaan.

Seisokäämme kunnioituksella kaikkien niiden edessä, jotka yhteisellä maallamme nousivat laskettavaksi, nousivat ylös – ja kaadettiin.

Muistakaamme, että seisominen sellaisena kuin nyt seisoimme merkitsee valmiutta antaa henkensä sen puolesta, jonka puolesta seisoo.

Seisokkaamme kunnioituksella niitä tuhansia ja tuhansia – tunnettuja ja tuntemattomia – jotka ovat antaneet henkensä ihmisperheemme yhteisen asian puolesta.

Kumartakaamme päämme. Kumartakaamme päämme heille.

Seisokaamme ja kumartakaamme, koska seisomme tuomion alla.

Me seisomme tuomion alla, sillä "yksi on ihmisen Henki". Jos olemme yhtä sankarien ja profeettojen kanssa, olemme yhtä niiden kanssa, jotka vainosivat ja tappoivat heitä. Yhtä käsityöläisten kanssa, kuten olemme yhtä uhrien kanssa. Me kaikki jaamme inhimillisen suuruuden kunnian ja inhimillisen epäonnistumisen häpeän.

Sallikaa minun kutsua sinut nyt keskittämään mielesi kaikkein epäinhimiisimpään tuhon tekoon, jonka voit löytää muististasi. Ja ota nyt tämä yhdessä kaiken inhimillisen väkivallan, kaiken inhimillisen ahneuden, epäoikeudenmukaisuuden, tyhmyyden, tekopyhyyden, kaiken inhimillisen kurjuuden kanssa ja nosta se kaikki sydämesi voimalla myötätunnon ja parantamisen virtaan, joka sykkii maailman sydämen läpi – siihen keskukseen, jossa kaikki sydämemme ovat yhtä. Tämä ei ole helppo ele. Se voi melkein tuntua liian vaikealta joillekin meistä. Mutta ennen kuin voimme saavuttaa ja koskettaa syvimmillä juurillamme tätä yhteistä yhteisymmärryksen ja myötätunnon lähdettä, emme ole vielä vaatineet omassa sydämessämme sitä ykseyttä, joka on yhteinen ihmissyntyinen oikeutemme.

Pysykäämme lujina tässä ykseydessä, sulkekaamme silmämme.

Suljekaamme silmämme tuodaksemme sokeutemme kotiin, kun kohtaamme tulevaisuuden.

Suljetaan silmämme keskittyäksemme mielemme sisäiseen valoon, yhteen yhteiseen valoomme, jonka kirkkaudessa voimme kävellä yhdessä myös pimeässä.

Suljekaamme silmämme luottamuksen eleenä yhden Hengen johdatukseen, joka saa meidät liikuttamaan, jos avaamme sydämemme.

"Yksi on ihmishenki", mutta ihmishenki on enemmän kuin ihminen, koska ihmissydän on käsittämätön. Tähän syvyyteen upotetaan hiljaa juuremme. Siellä on ainoa rauhamme lähteemme.

Hetkessä, kun kutsun sinua avaamaan jälleen silmäsi, kutsun sinut myös kääntymään tässä Hengessä vieressäsi olevaan ihmiseen rauhan tervehdyksellä. Kulminoitukoon juhlamme ja päättyköön tähän eleeseen, jolla lähetämme toisiamme rauhan lähettiläiksi. Tehdään tämä nyt.

Rauha olkoon teille kaikille!