Back to Stories

Ole Ovelampi Seuraavassa Vihapurskeessasi

Robert ja Howard* olivat aina tulleet hyvin toimeen keskenään. He olivat työskennelleet useiden projektien parissa yhdessä ja pitivät toisiaan ystävinä. Niinpä kun Robert sai tietää, että Howard piti strategiakokouksen eikä ollut ottanut häntä mukaan, hän tunsi itsensä petetyksi. Hän lähetti heti Howardille tekstiviestin: "En voi uskoa, ettet ottanut minua mukaan tuohon kokoukseen!"

Howard oli keskellä asiakaspalaveria, kun hänen puhelimensa piippasi uuden tekstiviestin merkiksi. Vilkaistuaan puhelintaan hän tunsi sekamelskan tunteita: huolta, vihaa, hämmennystä, turhautumista ja puolustuskannalle asettumista. Viestiviesti häiritsi Howardia, eikä hänen tapaamisensa mennyt niin hyvin kuin hän oli toivonut. Hänen vihansa kasvoi, kun hän ajatellut sitä, että Robert ei aiemmin samalla viikolla pidetyssä kokouksessa kannattanut Howardin toimitusjohtaja Janelle ehdottamaa ideaa, vaikka hän oli ennen kokousta sanonut pitävänsä ideasta. Niinpä heti asiakaspalaverista astettuaan ulos hän lähetti tylyn, vaikkakin näennäisesti asiaan liittymättömän, vastauksen Robertille: "En voi uskoa, että jätit minut pulaan tapaamisessamme Janen kanssa."

Kaksi pientä tekstiviestiä – lauseen verran kumpikin – onnistuivat järkyttämään vuosia hyvänä toimineen suhteen. Robertilla ja Howardilla kesti viikkoja olla taas kollegiaalisia, ja silloinkin he tunsivat vahingon jatkuvan.

Tässä lyhyessä mutta tuhoisassa keskustelussa on niin paljon opetuksia. Jotkut ovat helppoja: Älä lähetä tekstiviestejä, kun olet vihainen. Koskaan. Itse asiassa älä kommunikoi keskellä voimakasta negatiivista tunnetta. Useimpien meistä ei pitäisi käyttää kirjoittamista vihan, turhautumisen tai pettymyksen ilmaisemiseen; tunteiden vivahteet usein katoavat tekstiviesteissä ja sähköposteissa. Ja tietenkään älä koskaan tarkista puhelintasi kokouksen aikana.

Taitava kommunikoija vaatii harkintaa. Niin suuri osa viestinnästämme on muuttunut transaktionaaliseksi – sana täällä, lause tuolla – että unohdamme viestinnän pohjimmiltaan olevan relationaalista.

Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa kommunikoinnissa ei ole mitään yksinkertaista, varsinkaan kun siihen liittyy tunteita. Minä – ja sinäkin, olen varma – näen tällaista kömpelöä kommunikointia jatkuvasti. Jossain vaiheessa me kaikki olemme olleet Howard ja me kaikki olemme olleet Robert. Tällaisten tilanteiden tulisi rohkaista meitä ottamaan etäisyyttä ja sitoutumaan selkeään, suoraviivaiseen ja helposti seurattavaan viitekehykseen tehokkaaseen kommunikointiin missä tahansa tilanteessa.

Aloita aina suunnittelemalla viestintäsi. Muista samalla, että organisaatiot ovat monimutkaisia, ihmiset tekevät virheitä ja se, mikä näyttää poliittiselta selkäänpuukotukselta, voi olla yksinkertainen unohdus. Vaikeissa tilanteissa auttaa kysyminen vaatimisen sijaan, uteliaisuuden säilyttäminen ja keskustelun avaaminen sen sulkemisen sijaan. Anna toiselle osapuolelle jonkinlainen epäilyksen hyöty.

Tässä on neljä kysymystä, jotka kannattaa kysyä itseltä ennen viestittelyä.

Minkä lopputuloksen haluan? Se vaikuttaa itsestään selvältä, mutta todellisuudessa on epätavallista, että kysymme tätä. Usein reagoimme siihen, mitä muut ihmiset sanovat, omiin tunteisiimme tai tiettyyn tilanteeseen. Mutta nämä reaktiot johtavat sattumanvaraisiin lopputuloksiin. Aloita miettimällä tavoiteltavaa lopputulosta ja reagoi sitten tavalla, joka saavuttaa sen. Robertin ja Howardin tilanteessa heidän haluamansa lopputulokset olivat hyvin samankaltaisia: olla yhteydessä, saada tukea, olla osallisena. Silti heidän reaktionsa toisiinsa johtivat täysin päinvastaiseen: irtautumiseen.

Mitä minun pitäisi viestiä saavuttaakseni tuon lopputuloksen? Kun tiedät lopputuloksen, on paljon helpompaa tunnistaa, mitä haluat sanoa. Jos haluan olla läheisempi jollekulle, "Olen loukkaantunut, ettet ottanut minua mukaan" on selvästi parempi vaihtoehto kuin "En voi uskoa, ettet ottanut minua mukaan!". Tuo pieni sanaero edustaa valtavaa merkityksen muutosta. Monille meistä on tietysti emotionaalisesti paljon helpompi sanoa "Olen vihainen" kuin "Olen loukkaantunut". Toinen tuntee olonsa voimakkaaksi, toinen haavoittuvaiseksi. Tämä on yksi syy siihen, miksi emotionaalinen rohkeus on niin ratkaisevan tärkeää tehokkaan kommunikoijan ja vahvan johtajan kannalta.

Miten minun tulisi kommunikoida saavuttaakseni tuon tuloksen? Tavoitteenasi tulisi olla lisätä mahdollisuuksiasi tulla kuulluksi. Sen sijaan, että miettisit, miten voit selkeimmin ilmaista näkökulmasi, mieti, miten voit saada toisen henkilön altistamaan itsensä kuuntelemaan. Ironista kyllä, et tee tätä puhumalla ollenkaan. Kuuntele vain. Ole utelias ja kysy kysymyksiä. Kertaa kuulemasi. Ennen kuin jaat näkökulmasi, kysy, oletko ymmärtänyt toisen henkilön. Jos et, kysy, mitä jäit huomaamatta. Jos kuulet kyllä, kysy: "Voinko jakaa oman näkökulmani?" Kyllä tähän viimeiseen kysymykseen on sopimus kuuntelemisesta. Ja koska annoit juuri hyvän esimerkin kuuntelemisesta, toinen henkilö todennäköisemmin vastaa palvelukseen.

Milloin minun pitäisi kommunikoida saavuttaakseni tuon tuloksen? Monille meistä kommunikointi on vaistonvaraista. Robert lähetti viestinsä heti kuultuaan, että hänet oli jätetty ulkopuolelle. Howard vastasi välittömästi omalla viestillään Robertin viestiin. Kumpikaan heistä ei pysähtynyt tai miettinyt, milloin heidän pitäisi kommunikoida. Sääntö on yksinkertainen: Älä kommunikoi vain siksi, että sinusta tuntuu siltä. Kommunikoi silloin, kun sinut todennäköisimmin otetaan vastaan ​​hyvin. Kysy itseltäsi, milloin todennäköisimmin lähestyt kommunikointia uteliaasti, myötätuntoisesti ja selkeästi, ja milloin toinen henkilö on todennäköisesti antelias ja rauhallinen.

Ongelmana useimmissa kommunikaatiomuodoissa on sen helppous. Kuka tahansa voi kirjoittaa ajattelemattomasti 20 sekunnin tekstiviestin tai kolmen lauseen sähköpostin. Mutta kommunikaatio on suora yhteys monimutkaiseen tunneverkkoon, joka räjähtää helposti. Robert ja Howard huomasivat tämän kantapään kautta.

Muista, että räjähdys voidaan välttää muutamalla yksinkertaisella kysymyksellä, joihin useimmissa tapauksissa vastaaminen vie vain muutaman sekunnin.

*Nimet ja joitakin pieniä yksityiskohtia muutettu henkilöllisyyksien suojaamiseksi

Share this story:

COMMUNITY REFLECTIONS

2 PAST RESPONSES

User avatar
Nancy Austin May 26, 2016

Hey, don't insult the chimpanzees. We and they evolved from the same common ancestor...in some (many?) ways the chimpanzee is probably more sophisticated and smarter than homo sapiens. :-)

Very nice article...I think this makes a lot of sense.

User avatar
vic smyth May 26, 2016

In looking at the way we react in social situations, hey, what do expect, we all evolved from chimpanzees. :)