Huomio Taidemuotona

185 miljardia bittiä tietoa. Keskimääräisen eliniän aikana ihmisaivot pystyvät käsittelemään tämän verran. Kuuluisan psykologin Mihaly Csikszentmihalyin mukaan "tästä kokonaismäärästä kaikki elämässämme syntyy – jokainen ajatus, muisto, tunne tai teko. Se vaikuttaa valtavalta määrältä, mutta todellisuudessa se ei riitä niin pitkälle." Rajallisilla resursseilla niiden puute voi nopeasti luoda niukkuuden tunteen. Mutta se voi myös palauttaa huomiomme ja edistää viisasta käyttöä.

Time-lehden yhdeksi kaikkien aikojen parhaista valmistujaispuheista kutsumassa edesmennyt kirjailija David Foster Wallace meni jopa niin pitkälle, että sanoi tämän taidon hiomisen olevan koulutuksen todellisin tarkoitus. Hän sanoi, että "ajattelemisen oppiminen tarkoittaa oikeastaan ​​sitä, että oppii hallitsemaan ajattelutapaansa ja -tapojaan. Se tarkoittaa sitä, että on riittävän tietoinen ja tietoinen voidakseen valita, mihin kiinnittää huomiota, ja valita, miten rakentaa merkityksiä kokemuksen perusteella." Kyse on työskentelystä ihmisen kokemuksen ydinominaisuuden – tarkkaavaisuuden – kanssa, joka voidaan jakaa neljään keskeiseen osa-alueeseen:

1. Tietoisuus: Istuessani tässä näen tuulen kahinan lehtien läpi, muistan miellyttävän muiston metsässä leiriytymisestä, kuulen jazz-musiikin vaimeat äänet leijuvan naapurista ja tunnen lievän jännityksen takareisieni rentoutuksessa. Kaikki nämä asiat tapahtuvat samanaikaisesti. Jossain määrin olen niistä tietoinen, mutta kun virittäydyn niihin tietoisesti, lisää asioita kuplii esiin. Tavallaan kokemukseni millä tahansa hetkellä on täysin tietoisuuden tasoni määräämä. "Mielen tiedostamattomat osat ovat suurin osa mielestä", David Brooks kirjoittaa kirjassaan "Social Animal". "[Ja näillä osilla on] 200 000 kertaa suurempi prosessointikapasiteetti kuin tietoisella mielellä." Tämä raja tietoisen ja alitajunnan välillä ei ole kiinteä. Terävöittämällä kykyäni havaita kaikkea, mitä ympärilläni ja sisälläni tapahtuu, voin tehdä yhä enemmän asioita tietoisiksi. Tämä terävöittäminen on kuin lihaksen käyttöä -- mitä enemmän käytän sitä, sitä vahvemmaksi se kasvaa.

2. Valinta: Otanko tietoiset asiat todella mielekkäällä tavalla huomioon, opinko niistä ja olenko valmis tekemään tietoisempia päätöksiä niiden perusteella? Huomio on osittain tarkoitusta ja osittain tapaa. Meillä on taipumus ajatella vapautta kykynä valita tekomme, mutta hienovaraisemmalla tasolla kyse on siitä, että valitsemme, mihin kiinnitämme huomiota ja miten. Temppu on säilyttää viileä ja joustava objektiivisuus, jonka avulla voimme siirtyä eteenpäin hetkestä toiseen juutumatta mihinkään kokemuksemme osa-alueeseen. Joten yhtäältä tietoisuuden tietoinen viljely johtaa lisääntyneeseen havaintokykyyn, mutta toisaalta tunnistamme myös, että meillä on kyky sekä olla tekemisissä jonkin kanssa että siirtyä saumattomasti eteenpäin. Kuten elokuva "Waking Life" ehdottaa : "Ajatuksena on pysyä jatkuvan lähdön tilassa ja aina saapua perille."

3. Sitoutuminen: Paradoksaalisesti mitä tietoisemmin huomiomme voi virrata esteettä, sitä syvempi on kykymme sitoutua, koska emme enää ole häiriötekijöiden sireenin laulun pauloissa. Microsoftin entinen varatoimitusjohtaja Linda Stone loi termin "jatkuva osittainen huomiokyky" viitaten tilaan, jossa jatkuvasti ja impulsiivisesti sirpaloimme huomiomme. Tässä pirstoutumisen tilassa saavutamme leveyttä syvyyden kustannuksella ja vaihdamme laatua määrään.

Mutta voimme kääntää kaavan toisinpäin milloin tahansa. Kun panostamme enemmän nykyiseen kokemukseemme, siirrymme passiivisesta kiinnostuksesta aktiiviseen uteliaisuuteen, täyteen sitoutumiseen ja lopulta lumoukseen. Olemme puhaltaneet taikaa arjen hetkiin ja ymmärtäneet, että Henry David Thoreaun sanoin: "Päivän laatuun vaikuttaminen on taiteen korkein osa."

4. Virtaus: Vaahdota, huuhtele, toista. Kun olemme tietoisia, olemme nimenomaisesti tehneet valinnan virittäytyä merkityksellisesti ja tuoneet kokemukseen täyteläisyyden, voimme itse asiassa luoda joukon tällaisia ​​hetkiä. Kuten aktivisti Lynne Twist sanoo: "Mitä arvostamme, sitä arvostamme" – joten mitä enemmän keskitymme johonkin, sitä enemmän se laajenee tietoisuudessamme. Otetaan yksinkertainen esimerkki ystävän kuuntelemisesta. Jo jatkuvasti kaatamalla huomiomme tuohon kokemukseen, havaitsen sanat rikkaammin, näen hänen todellisuutensa selkeämmin ja näin ollen voin olla vuorovaikutuksessa keskustelussa tehokkaammin. Joten tämä huomion jatkuvuus antaa minulle mahdollisuuden kokea ja arvostaa syvemmin sitä, mikä on jo edessäni, ja uppoutua todellisuuden todelliseen virtaukseen.

Jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden alkaa kiinnittää huomiota, ja kun teen niin, tajuan sen lahjan. Ensinnäkin se on lahja itselleni, joka palauttaa minut sisäisen tasapainon tilaan. Sitten, kun alan hyötyä siitä, voin antaa sen muille. Ja lopuksi, se on lahja, joka vie minut omien rajoittuneiden identiteettikäsitysteni ja oman edun tavoittelun tuolle puolen.

Kaikki voi alkaa juuri nyt, vain aikomuksella olla tietoinen. Tämä lisääntynyt tietoisuus avaa valinnanmahdollisuuksia, ja kun alan tehdä tietoisempia valintoja, syvennän kokemukseni laatua. Tekemällä tästä jatkuvaa ponnistelua, kehityn tiedostamattomasta prosessoinnista alitajuiseen rekisteröintiin, tietoiseen tietoisuuteen, sitoutuneeseen oppimiseen; tai datasta informaatioksi, tiedoksi ja viisauteen. Sen sijaan, että vain menisin virran mukana, voin itse asiassa kasvaa virran mukana.