Ainutlaatuisen elämäntehtävän löytäminen Ja Toteuttaminen

Ote teoksesta Tarkoituksen löytäminen: Sieluntyö ja tarkoituksen kahdeksankulmio

Tarkoitus merkitsee sielusi syvää kutsumusta, paikkaa

johon kuulut ja ensisijainen syysi inkarnaatioon.

Kuinka ihminen löytää ja toteuttaa ainutlaatuisen elämäntehtävänsä? Elämäntarkoitusta käsitellään tässä seuraavien näkökohtien valossa: 1. On kolme erillistä tarkoitusta: herätä, kasvaa ja ilmestyä esiin.1 2. Ihminen syntyy ainutlaatuisen tarkoituksen kanssa, joka ymmärretään parhaiten hänen sielunsa kontekstissa. 3. Avain elämäntarkoituksen selkeyttämiseen on sielutyöskentely. 4. Useat voimat estävät tarkoituksen löytämistä ja vaativat huomiota. 5. Kahdeksan puolta muodostaa ainutlaatuisen sieluntason tarkoituksen: ihmisen "tarkoituskahdeksankulmion".

OSA 1 - Kolme maailmaa, yksi elämä

Urani aikana useissa rooleissa – psykoterapeuttina, meditaatio-opettajana ja tarkoitusoppaana – olen omin silmin havainnut, miten näiden viisausvirtojen tavoitteet eroavat toisistaan. Olen myös tullut siihen tulokseen, että sekä hengellisyyden että psykologian puuttuva pala on tarkoituksen tärkeyden tunnustaminen. Toisin kuin psykoterapia, joka edistää paranemista ja kasvua ego-persoonallisuuden tasolla, ja toisin kuin meditaatio, joka korostaa lepoa rajattomana tietoisuutena, tarkoitusopas auttaa asiakasta tunnistamaan, mitä hän on täällä tekemässä tässä elämässä.

Monissa meditaatiomuodoissa kysytään: ”Kuka minä olen?”. Psykoterapiassa tutkitaan: ”Kuinka parannun ja tulen onnellisemmaksi?”. Sieluntyössä pohditaan: ”Mitä aiot tehdä yhdellä villillä ja arvokkaalla elämälläsi?”.2 Mikään näistä kysymyksistä ei tuota helposti periksi. Silti vuosien huolellinen harjoittelu voi tuottaa vankkoja tuloksia kaikissa näissä pyrkimyksissä: valaistuminen (meditaation hedelmä); emotionaalinen aikuisuus (terapian hedelmä); ja tarkoituksenmukaisuus (sieluntyön hedelmä) – eli ainutlaatuisen tarkoituksesi löytäminen ja ilmaiseminen, paikka, ”jossa syvä ilosi ja maailman syvä nälkä kohtaavat”.3 (Huomaa: sielu määritellään osassa 2 ja sieluntyö osassa 3.)

Kutsun näitä kolmea poluun kokonaisen ihmisen kehityksen maailman , jolla on oma tarkoituksensa. Muinaisiin kreikkalaisiin, suufilaisiin ja shamanistisiin kosmologioihin nojaten voimme kutsua näitä kolmea sfääriä ylämaailmaksi (nirvana, taivas, valaistuminen), keskimaailmaksi (emotionaalinen aikuisuus) ja alamaailmaksi (sielun tarkoituksen ilmentyminen). Kuva 1 esittää kolme maailmaa ja niiden erityiset kysymykset, halut, polut, painopisteet ja tavoitteet. (Huomaa: katso tämän esseen viimeinen huomautus, Kolmen maailman kartan täsmennys , saadaksesi kaksi lisäkuvaa kartasta.) Näkyviin tulee erilainen maailma riippuen siitä, mihin keskitämme huomiomme.

Kuva 1 Kolmen maailman kaavio

YLÄMAAILMA Kun meditoija kohdistaa huomionsa tietoisuuteen itseensä, hän kokee olevansa puhdas tietoisuus (jota tässä esseessä yleensä kutsun rajattomaksi ei-duaaliseksi tietoisuudeksi). Koska tämän tietoisuuden maistaminen tarjoaa maistaa itse alkukantaista vapautta, tällaista "ylämaailman heräämistä" (eli perinteistä valaistumista) on usein pidetty elämän perimmäisenä tarkoituksena. On itse asiassa olemassa lukuisia luostareita, jotka ovat olleet vuosisatojen ajan täynnä ihmisiä, jotka pitävät ylämaailman valaistumista elämänsä ensisijaisena tavoitteena.

”Herääminen” tässä yhteydessä viittaa heräämiseen yksinomaisesta samaistumisesta egon/persoonallisuuden kanssa rajattomaan tietoisuuteen. Tarkemmin sanottuna heräämme itse asiassa rajattomana tietoisuutena, emme siihen . Tällainen tietoisuus ei kuitenkaan ole ruumiitonta tai maadoittamatonta. Todellinen rajaton herääminen sisältää yhtenäisen läheisyyden koko luomakunnan kanssa.

Ylämaailman/meditatiivisen harjoituksen ja sielutyön välillä on arvokas synergia. Diskursiivisen mielen ylittäminen meditatiivisen tietoisuuden kautta löysentää egon otteen. Tämä löysentyminen auttaa sekä hengen että sielun tarkoituksen toteutumisessa. Sekä meditaatiossa että sielutyössä rajoja perinteisen itsen ja "toisen" (hengen tai sielun) välillä kavennetaan tai pehmennetään.

KESKIMAAILMA Psykoterapian, tai kuten joskus kutsun egotyöskentelyksi, avulla tuomme vaatimattomat osamme yhteiseen maailmaan, varjon valoon ja tiedostamattoman tietoisuuteen. Kun tietoisuus uteliaana tarkastelee jokapäiväistä persoonallisuuttamme perinteisessä psykoterapiassa ,4 voimme onnistuneesti integroida itsemme eri puolet. Pitkäaikainen terapeuttinen huomio voi kannustaa meitä (enimmäkseen) vakaaseen emotionaaliseen aikuisuuteen – psyykkiseen tilaan, jossa voimme antaa ja vastaanottaa rakkautta ilman kohtuutonta vaikeuksia ja levätä hiljaisessa luottamuksessa ja itsehillinnässä. Keskimaailman työ on luonnostaan ​​relationaalista – sekä intrapsyykkistä (egon ja persoonallisuuden osien välillä) että interpersonaalista (kahden tai useamman ihmisen välillä).

Mitä yhteyttä egotyöllä ja sielutyöllä on? Tarkoitus, johon synnymme, on usein hautautunut egon kiihkeiden ponnistelujen alle saadakseen hyväksyntää, rakkautta, hyväksyntää ja arvostusta. Psykoterapia antaa meille mahdollisuuden kasvaa emotionaaliseen aikuisuuteen, mikä lisää kykyämme vastaanottaa ja luottaa sielusta tuleviin viesteihin. Kun ihminen kaivaa egon esiin kaikesta, mitä ego ajatteli tarvitsevansa, hänelle jää se, kuka hänen on tarkoitus olla.

ALAMAAILMA Kun tietoisuus kääntyy kohti sielua, avautuu rikas mielikuvitusmaailma 5 synnynnäisiä arkkityyppisiä hahmoja, jotka mahdollistavat sielun kohtaamisen 6 – vilauksen syvästä tarkoituksestasi. Mielikuvitukselliset/arkkityyppiset hahmot voivat ilmetä visuaalisina kuvina, mutta myös koettuna tarkoituksen tunteena , jossa keho valaisee ja linjautuu tarkoituksemme tunteen kanssa. Täällä alemmassa maailmassa tietoisuus ei ole kiinnostunut rajattomasta ei-duaalisesta tietoisuudesta eikä se keskity egon kypsymiseen. Sen sijaan huomio voi mystisesti kiinnittyä mytologiseen identiteettiisi 7: sielutason narratiiviin, joka haluaa elää kauttamme ja meidänä. Mytologinen identiteetti ylittää yleiset identiteetit sukupuolen, rodun ja luokan suhteen. Termi viittaa synnynnäiseen kykyymme luoda myyttiä (tarinankerrontaa), joka syntyy syvyyksistämme. Nämä henkilökohtaiset myytit syntyvät sielusta sen sijaan, että ego olisi ne keksinyt. Mytologinen narratiivi herää, kun tunnistamme syvimmän keskustelun, jota voimme käydä elämän kanssa, ja elämme sitten sen mukaisesti. Sielun kertomus/tarina muuttaa egon, mikä johtaa sielun kyllästämään persoonallisuuteen. Tällä tavoin elämäntehtävämme eläminen on ilmaus egon sielun toteutumisesta. Loppuosa esseestä keskittyy vastaamaan kysymykseen, miten voimme saavuttaa tällaisen toteutumisen. Tässä esseessä pyrimme tarjoamaan jokaiselle mahdollisuuden löytää elämäntehtävämme kahdeksan puolta, ainutlaatuisen tarkoituskahdeksankulmiomme. Koska muodostamme kasvavan uhan kaikelle elämälle (myös omalle lajillemme), kaikki elämä tällä planeetalla tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan ihmiskuntaa, joka on hereillä yksilölliselle ja kollektiiviselle tarkoitukselleen.

Huomaa, että yllä esitetty kolmen maailman malli edustaa yksinkertaistettua karttaa ihmisen tietoisuudesta. Sellaisenaan se luo väistämättä muureja sinne, missä niitä ei ole. Esimerkiksi termi "kasvaminen" joissakin psykologian koulukunnissa (erityisesti Carl Jungin syvyyspsykologiassa ja James Hillmanin arkkityyppisessä psykologiassa) sisältää sekä egon terveyden että matkan sieluun. Näiden psykologisten lähestymistapojen näkökulmasta "kasvaminen" viittaa kypsymisen tasoihin, jotka ulottuvat hyvin sopeutuneen persoonallisuuden tuolle puolen. Se sisältää kyvyn syvään ja jatkuvaan tarkkaavaisuuteen Hengen (Ylemmän maailman) ja Sielun (Alemman maailman) kysymyksille.

Tässä yksinkertaistetussa kolmen maailman kartassa termi "kasvaminen" viittaa kuitenkin yksinomaan keskimaailman terveyteen ja eheyteen (eli egon kypsymiseen). Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole edistää ajatusta, että nämä kolme polkua eivät ole päällekkäisiä. Pikemminkin tarkoituksena on erottaa toisistaan ​​tarkoituksenohjauksen, meditaation ja psykoterapian alat ja niiden perustavanlaatuisimmat kysymykset. Toivon voivani avata käsitteellistä tilaa, jossa voi pohtia sielun tarkoituksen löytämisen kysymyksiä ilman, että tarvitsee samanaikaisesti työskennellä melko erilaisten emotionaaliseen terveyteen ja valaistumiseen liittyvien kysymysten kanssa.

MAAILMAN FIKSAATIOT Huomiota on mahdollista siirtää hetkestä toiseen elämän kolmen tarkoituksen välillä. Mutta vaikka ihmisillä onkin kyky liikkua helposti kolmen maailman välillä, heillä on taipumus jumiutua yhteen tarkoituksen maailmaan (herää, kasva aikuiseksi, ilmesty). Maailmanfiksaatio 8 tapahtuu, kun tietoisuus keskittyy enemmän tai vähemmän yksinomaan vain yhteen kolmesta ulottuvuudesta. Tällainen fiksaatio voidaan ymmärtää metaforisesti liiallisena kiintymyksenä tiettyyn topografiaan: huippuihin, laaksoihin tai tasangoille. Transsendenttinen huippu edustaa (ruumiitonta) valaistumista; manalan laakson syvyys edustaa sielun tarkoitusta ja jokapäiväisen elämän keskimaailma on valtava tasanko , jolla elämme (jokapäiväisen persoonallisuutemme/egomme hahmossa). (Huomaa: Täydellinen herääminen ei ole erillään mistään, joten valaistuminen ei ole vain huippu, vaan se on vuoren, laaksojen ja tasankojen olemus . Katso loppuviitteistä syvällisempää keskustelua tästä asiasta.)

Kuvittele rakentavasi kotisi yhteen näistä paikoista ja harvoin (jos koskaan) tutkivasi kahta muuta aluetta. Maailmaan jumittuneena elämisen vaarana on, että elämä kuluu laiminlyöden olemuksemme muita ulottuvuuksia. Maailmaan jumittunut ihminen voi eksyä egoonsa, jäädä riippuvaiseksi ruumiittomasta Rajattoman Tietoisuuden kokemuksesta tai keskittyä yksinomaan oman elämäntehtävänsä ilmaisemiseen.

Edessämme on tilaisuus herätä kokonaisvaltaisesti tarkoitukseemme jokaisessa maailmassa. Voimme vaeltaa vapaasti tietoisuuden kolmen topografian joukossa, jotta heräämme, kasvamme ja ilmenemme osana yhtä saumatonta elämää. Toisin sanoen: meidät on kutsuttu asuttamaan kolmea maailmaa yhdessä elämässä.

***

Liity tulevaan Awakin-puheluun Jonathan Gustinin kanssa. Lisätietoja ja ilmoittautumistiedot täällä.