Melanie DeMore: Lähetämme Sinulle Valoa

Teoksia ja keskusteluja 1.1.2001

Keskustelu Melanie DeMoren kanssa: Äänitietoisuus

Musiikkiohjelma St. Paul's Episcopal Schoolissa Oaklandissa, Kaliforniassa, avasi silmäni. Minulla on siellä lapsenlapsia, ja minua on hemmoteltu useissa heidän koulukonserteissaan. Jokainen oppilas, päiväkotilapsista kuudesluokkalaisiin, esiintyy. Esitykset St. Paulin useiden musiikinopettajien johdolla ovat aina olleet vaikuttavia. Silmiinpistävää on valitun musiikin eklektisyys, lasten esitysten laatu ja opetuksen musiikillinen monipuolisuus, joka on aina ilmeinen. Ensimmäistä konserttiani siellä kuunnellessa kävi heti selväksi, että Paavalin pedagogiikassa musiikkikasvatus nähdään olennaisena osana oikeaa koulutusta.
Aiemmin olisin voinut olla samaa mieltä tämän ehdotuksen kanssa, mutta minulla ei ollut koskaan ollut suoraa käsitystä sen totuudesta. Tämä tapahtui yhdessä heidän konsertistaan. Ei ole helppo kuvailla näkemääni. Yhden luokan esityksen aikana aloin huomata, kuinka epätavallisen innostunutta huomiota lapset kiinnittivät kapellimestariinsa/opettajaansa. Ja aloin huomata jotain opettajan asenteesta ja asenteesta jokaista lasta kohtaan. Siellä oli sellainen arvokkuus, jota en ollut koskaan ennen nähnyt – ei ainakaan tukkoista. Mutta huomasin, että jokaiselle opiskelijalle asetettiin vaatimus, jossa jokaista lasta kunnioitettiin implisiittisesti. Näin, kuinka tämä vaatimus ja kunnioitus vaalivat lapsen kasvua. Saatoin nähdä tämän, eikä minulla ollut epäilystäkään siitä, mitä näin.
Sen jälkeen joka kerta kun osallistuin opiskelijakonserttiin St. Paul'sissa, odotin aina innolla, mitä se tuo tullessaan. Ja se, mitä näin viimeisimmässä konsertissa, pakotti minut toimiin. Konsertin jälkeen lähestyin kahta musiikinopettajaa ja ehdotin haastattelua. Melanie DeMoren luokka oli esittänyt useita kappaleita a cappella , jotka sisälsivät käsien ja käsivarsien liikkeitä ja vartalon iskuja synkopoidussa rytmissä. Se oli suhteellisen monimutkainen asia ja esitys vaati muutakin kuin sävelmän ja sanojen ulkoa ottamista. Kehon liikkeiden, ajoituksen ja rytmin, sanojen ja melodian piti sopia täydellisesti yhteen. Ja jokaisen lapsen piti olla samalla sivulla.
Miten tämä monimutkainen vaatimus ja sitoutuminen ei edistäisi jonkinlaista syvällistä ja hyödyllistä kehitystä? Perinteiset kulttuurit näyttävät tietävän tällaisten asioiden tärkeyden. Mutta yleisesti ottaen näyttää siltä, ​​että olemme unohtaneet kouluissamme tärkeän tarpeen kehittää muutakin kuin tavallista ajattelua. Näissä konserteissa saatoin tuntea, että laajempaa koulutusta oli meneillään. Se oli jännittävää.
Melanie DeMoren ura on monitahoinen. Hän on itse sooloesiintyjä, johtaa laulutyöpajoja ammattimaisille ja yhteisöllisille kuororyhmille ja on opettanut "Sound Awareness" -ohjelmaa kouluissa, vankiloissa ja nuorisojärjestöissä Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kuubassa ja Uudessa-Seelannissa. DeMore toimi Oakland Youth Chorusin johtajana 10 vuotta ja on kriitikoiden ylistämän lauluyhtyeen "Linda Tillery and the Cultural Heritage Choir" perustajajäsen ja on myös pitkäaikainen "The Threshold Choirin" jäsen. Hän on tiedekunnassa California Institute of Integral Studiesissa ja UC Berkeleyssä.
21 vuoden opettamisen jälkeen St. Paul'sissa hän on siirtymässä uusiin haasteisiin, joten tunsin olevani erityisen onnekas saadessani lähestyä häntä haastattelussa. Hänen kiireisen aikataulunsa keskellä löysimme paikan keskustella aurinkoisena aamuna 4. heinäkuuta....

Lue koko haastattelu täältä.