Ei katumusta: Elä Kuoleman Kanssa

[Kirjoittaja Kitty Edwards, vasen, ja Patti Pansa, oikea]

Toukokuussa 2013 Patti Pansa, ammattiinsinööri ja elämänvalmentaja, otti minuun yhteyttä auttaakseen häntä hänen matkallaan kohti kuolemaa. Hän oli huolehtinut kaikista kirjaimellisista kuolemanvalmisteluista: hän oli puhunut perheenjäsenilleen toiveistaan ​​saada loppuelämän hoitoa; hänen viimeinen tahtonsa ja testamenttinsa, edistyneet terveydenhuollon direktiivit ja kestävä lääketieteellinen valtakirja allekirjoitettiin ja toimitettiin asianmukaisille henkilöille; luettelo hänen tärkeistään salasanoineen tallennettiin kansioon hänen tietokoneensa vieressä. Mutta Patti halusi enemmän. Hän halusi jättää perinnön perheelleen ja ystävilleen. Ehkä ennen kaikkea hän halusi löytää tapoja juhlia elämää, kun hänellä oli vielä aikaa.

Jaoin Patin kanssa useita artikkeleita kuolleiden katumuksista, kertoen kuinka monet katuivat liian paljon työskentelyä, liian vähän aikaa perheen kanssa tai elämää, joka ei ollut heidän omaansa. Nämä artikkelit tekivät Pattiin melkoisen vaikutuksen; hän saattoi kuulla vain "toivon… toivon". Mutta vaiheen 4 metastasoituneen rintasyövän vuoksi Patti ei halunnut. Hän halusi tietää, kuinka elää elämää katumatta. Pattin visiosta ja kiireellisyydestä syntyi No Regrets Project .

Sädehoitojen, selkäleikkauksen ja Alaskaan bucket list -matkan välissä Patti kirjoitti esseitä, jutteli kenen tahansa kanssa, joka kuunteli, haaveili ja loi. Lopulta hän kehitti viisi yksinkertaista, henkilökohtaista käytäntöä auttaakseen itseään elämään täydellisempää elämää: ole kiitollinen joka päivä, luota – ota riski, uskalla olla minä, valitse ilo ja rakasta itseäni ja jaa se. Vaikka lauseet voivat olla yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei ole. No Regrets -projektin kehitys on Patti Pansan perintö meille kaikille.

Ole kiitollinen joka päivä

"Minulla on mahdollisuus keskittyä kiitollisuuteen. Joinakin päivinä kipu on lähes sietämätöntä. Jos keskityn kipuun, se voimistuu kuin tsunami. Kun keskityn siihen, mistä olen kiitollinen, olen rauhallisempi."

--Patti Pansa, toukokuu 2013

Patti kirjoitti joka päivä kiitollisuuspäiväkirjaansa. Yksinkertaisimmat asiat kiinnittivät hänen huomionsa. "Olen kiitollinen pienestä linnusta, joka istuu oksalla makuuhuoneeni ikkunan ulkopuolella", "Rakastan tuntea lämmön auringonvalossa, joka ylittää sänkyni" ja paljon muuta. Tämä kiitollisuuden käytäntö auttoi häntä keskittymään asioihin, joita hän arvosti eniten, eikä hänen heikkenevään terveyteensä ja vaikeisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin, joita hän kesti.

Patti halusi elää. Hän ei halunnut jättää perhettään ja ystäviään. Hän kiitti aina ystäviään heidän suorittamistaan ​​palveluksista. Mutta mikä ehkä tärkeämpää, hän kertoi jokaiselle myös ainutlaatuisen lahjan, jonka he toivat hänelle. En tiedä, mitä hän sanoi muille, mutta hän kiitti minua usein siitä, etten pelännyt sairauttaan.

Luota – ota riski

"Kun luotan ja etenen uuteen seikkailuun, olen hämmästynyt universumin minulle antamasta tuesta. No Regrets -projekti on hyvä esimerkki tästä. Idea tuli minulle inspiraationa aamumeditaatiossa. Jaoin idean ystävien kanssa ja he halusivat auttaa."

--Patti Pansa, kesäkuu 2013

Viikko tämän kirjoittamisen jälkeen Patti vieraili ystävien luona Santa Fessä, NM:ssä. Satunnaisessa keskustelussa eräs ystävä mainitsi korusuunnittelijan, joka teki upeita esineitä. Tuntia myöhemmin Patti oli kohokuvioituja metallirannekoruja suunnittelijan Douglas Magnuksen studiossa. Hän halusi kiinnostaa hänet suunnittelemaan rannekoruja, joissa oli No Regrets -lauseet. Sen sijaan hän rohkaisi häntä suunnittelemaan rannekorut itse.

Patti suunnitteli elämän viimeisinä kuukausina rannekorun, palkkasi muottivalmistajan ja löysi valmistajan. Patti luotti siihen, että hänen tarvitsemansa apu ilmestyisi. Ja se teki.

Sinä kesänä Patti oppi, että luottamus vaatii antautumista. Ei tappion antautuminen, vaan mieluummin suloinen antautuminen. Energian vähentyessä hän vain seurasi ehdotusten ja viitteiden virtaa löytääkseen tarvittavat resurssit lyhyessä ajassa. Patti luotti ja otti riskin, ja perintö syntyi.

Rohkeutta olla minä

"Minä kuolen. Tämä saa jotkut ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi ja surulliseksi. Se tekee minutkin surulliseksi. Kun näytän olevani ihminen, joka todella olen, se luo tilaa muille astua olemuksensa täyteyteen. Keskustelumme ovat aidompia. Naamiot putoavat pois."

--Patti Pansa, heinäkuu 2013

Patti oli rohkea elämässään ja kuolemassaan. Usein hän näki ihmisten päättävän olla näkymättömiä tai heijastaa mestarillisesti sitä, mitä muut halusivat nähdä. Patille, joka oli kuusi jalkaa pitkä, näkymätön oleminen ei koskaan ollut vaihtoehto.

Kesäkuussa 2013 Patti sai sädehoitoa joidenkin luukipujen oireiden lievittämiseksi, nikamamurtuman hoitamiseksi ja niskan kasvaimen pienentämiseksi. Säteilyalueiden tarkkaa kohdentamiseksi Pattin vartalolle rakennettiin säteilynaamari. Naamion luomisprosessi oli tuskallista ja pelottavaa. Sädehoitojen lopussa, vaikka hänen sisarensa halusi ajaa sen yli autolla, Patti halusi viedä naamion kotiin. Sitten hän astui seremoniaan ystäviensä kanssa luodakseen muodonmuutoksen.

Vähän mielikuvitusta...liimaa...ja muodin tunteita...säteilynaamari muutettiin voiman ja kauneuden symboliksi; Patista tehtiin kaunis rintakuva. Pattin ystävät veivät sitten naamion seikkailuihin, joihin Patti itse ei enää pystynyt. Se on kuvattu auringonnousun aikaan korkeilla vuorilla. Se havaittiin urheilullisessa, punaisessa avoautossa. Se nähtiin siemailemassa mansikkamargaritaa. Naamio poseerasi jopa mainoksessa kansallisessa aikakauslehdessä.

Pattin säteilynaamari on nykyään Coloradon yliopiston syöpäkeskuksessa Denverissä, jossa järjestetään työpajoja, joissa autetaan syöpään sairastuneita lapsia koristelemaan omia säteilynaamioitaan.

Valitse Joy

"Onnellisuus on valinta, jonka voin tehdä riippumatta siitä, kuinka ankarilta olosuhteet näyttävät. Elossa olemisen ilo on aina saavutettavissa jollain tasolla."

--Patti Pansa, elokuu 2013

Patti puhui kesän aikana surusta ja siitä, kuinka se yhdistää meidät menettämiimme. Hän tiesi, että mitä suurempi ilo, sitä suurempi suru. Hän puhui usein surusta ja ilosta ikään kuin ne olisivat lankoja samasta kankaasta, ilon loimesta vääjäämättä kietoutunut surun kuteen. Patin kangas oli monivärinen turkki, runsas rakenne ja syvästi elävä.

Pattin taudin edetessä viimeiseen vaiheeseensa hän pyysi ystäviään järjestämään jäähyväiset. Hän etsi mahdollisuuksia ilmaista iloa ja jakaa sitä muiden kanssa. Näihin juhliin jokainen ystävä toi kukkan, joka edusti jotakin Patti-osaa, jota he rakastivat tai ihailivat. Oli kyyneleitä ja naurua. Lopulta kukkamaljakko täyttyi Pattin eloisista väreistä.

Rakasta itseäni ja jaa se

"Minulle se on sitä, kuinka valita, miten haluat elää elämäsi, todella valita... rakastaa itseäni tarpeeksi vapauttaakseni itseni ollakseni täysin minä... kaikessa laajentuneessa potentiaalissani."

--Patti Pansa, syyskuu 2013

Patti vietti viimeiset viisi kuukautta elämästään juhlien, jakaen, luoden, rakastaen ja eläen. Hän tiesi, että hänen energiansa oli rajallinen. Perheen ja ystävien huoltajana hän saattoi helposti luovuttaa itsensä. Sen sijaan hän kehitti käytännön ruokkia itseään ennen kuin huolehtii muista. Mutta Patti huomasi, ettei itsensä rakastaminen ensin ollut helppoa; hänen ystävänsä halusivat häneltä niin paljon enemmän kuin hän pystyi antamaan. Kun hän jatkoi meditaatioharjoittelua ja kirjoittamista kiitollisuuspäiväkirjaansa, hän lisäsi myös uuden käytännön: katumusten vapauttamisen.

Patti määritteli katumuksen tehdyksi tai tekemättä jättämiseksi, ja nyt katuu. Tai se voi olla myös jonkun muun tekemä tai toimi, jota hän ei tehnyt, jota hän katui. Joka päivä Patti julkaisi katumuksen, mutta huomasi, että jokaiseen oli sisällytetty oppitunti. Hän ymmärsi, että jokaisella katuneella teolla tai toimimattomuudella oli itse asiassa lahja, oivallus, voima. Hän ymmärsi, että nämä helmet olivat tapoja, joilla hän oli rakastanut itseään koko elämänsä ajan. Ajan viettäminen vahvuuksiensa, myötätunnon ja viisauden pohtimiseen antoi hänelle tilaa hoitaa itseään.

23.10.2013 Patti kuoli kotona perheensä kanssa saattohoidossa.

Hän kuoli katumatta.