Back to Stories

Voiko Parempi Data Lopettaa Maailmanlaajuisen köyhyyden?

Johtava kehitysekonomisti puhuu datalähtöisen lähestymistavan hyveistä ja rajoituksista maailman vaikeimpien ongelmien parantamiseksi.

Reuters

Lisäävätkö ilmaiset sänkyverkot joissakin maissa malariatapauksia? Voivatko loislääkkeet lisätä koulunkäyntiä yhdessä maassa, mutta eivät vaikuta toisessa? Kuinka halpaa ehkäisevän hoidon tulee olla pienituloisille perheille päästäkseen lääkäriin?

Ei ehkä ole täydellistä tapaa vastata näihin vaikeisiin kysymyksiin maakohtaisesti. Mutta jotkut johtavat tutkijat ajattelevat, että tiukin vastaus tulee "satunnaistetuista kontrolloiduista kokeista".

Esther Duflo tunnetaan laajalti maailman johtavana kehitystalouden satunnaistettujen kontrolloitujen kokeiden puolestapuhujana. Metodologiana RCT:tä on käytetty yli puolen vuosisadan ajan kliinisessä lääketieteessä, jossa lääkkeen tai lääketieteellisen toimenpiteen vaikutus vahvistetaan tai kiistetään tieteellisissä kokeissa, joissa on mukana kontrolli- ja hoitoryhmiä. RCT:iden käyttö globaalin köyhyyden torjumiseen on viime vuosikymmenen ilmiö, mutta se on saanut kiinni paradigman muutoksen voimalla talouden, julkisen politiikan ja muiden tieteenalojen alalla.

Viime vuonna Duflo* ja hänen salaliittolaisensa J-PAL:ssa Abhijit Banerjee julkaisivat kirjan nimeltä Poor Economics: A Radical Rehinking of the Way to Fight Global Poverty . Kirjassa tarkastellaan paljon siitä, mitä he ovat oppineet RCT: n kautta ja muulla tavalla, ja se esittää laajemman väitteen "suuria universaaleja vastauksia" ja "laajaisia ​​johtopäätöksiä" köyhyydestä. Sen sijaan he suosittelevat datalähtöistä lähestymistapaa, joka etsii täsmällisiä, kohdennettuja vastauksia siihen, mikä todella toimii, mikä toimii paremmin ja mikä toimii kustannustehokkaasti. Esther Duflo tunnetaan laajalti maailman johtavana kehitystalouden satunnaistettujen kontrolloitujen kokeiden puolestapuhujana. Metodologiana RCT:tä on käytetty yli puolen vuosisadan ajan kliinisessä lääketieteessä, jossa lääkkeen tai lääketieteellisen toimenpiteen vaikutus vahvistetaan tai kiistetään tieteellisissä kokeissa, joissa on mukana kontrolli- ja hoitoryhmiä. RCT:iden käyttö globaalin köyhyyden torjumiseen on viime vuosikymmenen ilmiö, mutta se on saanut kiinni paradigman muutoksen voimalla talouden, julkisen politiikan ja muiden tieteenalojen alalla.

Olen saanut fyysikon ja insinöörin koulutuksen, joten arvostan ja tuen Duflon tieteellistä lähestymistapaa köyhyyden torjumiseen. (Täysi paljastaminen: olen Innovations for Poverty Actionin hallituksessa, joka on läheinen J-PAL-kumppani.) Kuitenkin kirjaa lukiessa mieleeni tuli toistuvasti kaksi asiaa: Ensinnäkin paras tiede vaatii teoriaa yhtä paljon kuin kokeilua. Data ilman hyvää teoriaa on vain mittaa, ei tietoa, ja tehokas teoria on usein laaja. Puhtaasti käytännössä teoria auttaa meitä ylläpitämään, kun meillä ei ole tietoa. Toiseksi Duflo ja Banerjee vaikuttavat epämukavalta heidän omasta asenteestaan ​​suuria vastauksia vastaan. Suurin osa kirjan luvuista päättyy osioihin, joissa esitetään yleisiä kannanottoja kansanterveydestä, koulutuksesta, mikrorahoituksesta ja yrittäjyydestä, joita ei useinkaan tueta täysin kokeiluilla. Heidän viimeinen lukunsa, jonka otsikko on "Laajaan päätelmän sijasta", tarjoaa kuitenkin viisi laajaa lausuntoa köyhistä ihmisistä maailmanlaajuisesti.

Kysyin Duflolta joitakin kysymyksiä RCT:stä ja hänen kirjastaan ​​sähköpostitse...

KT : Mikä on mielestäsi RCT:iden tähän mennessä suurin panos kansainväliseen kehitykseen?

ED : Ensinnäkin olemme edistyneet paljon keskusteluissa, joista keskustelemme todennäköisesti edelleen loputtomasti: Lakuttaako sänkyverkkojen luovuttaminen ilmaiseksi käyttöä? Estävätkö nollasta poikkeavat hinnat ehkäisevän hoidon käyttöä? Toiseksi olemme tunnistaneet joitakin lupaavia interventioita, ja niitä aletaan laajentaa, ja madotus on erinomainen esimerkki. [KT: Madotus tarkoittaa loisia ehkäiseviä pillereitä, joiden on osoitettu lisäävän lapsille koulunkäyntiä.] Kolmanneksi olemme keränneet riittävästi tietoa joillakin aloilla (esimerkiksi perusopetuksessa), jotta meillä on alkanut saada laaja systeeminen näkemys ongelmista ja ratkaisuista. Neljänneksi, ehkä kaikkein tärkeintä, hallitukset ja organisaatiot tunnustavat nyt paremmin, kuinka tärkeää on kokeilla asioita tiukan tarkkailun alaisena ja jättää avoimeksi epäonnistumisen mahdollisuus. Uskon, että tämä kulttuurin muutos voi osoittautua suurimmaksi panokseksi pitkällä aikavälillä.

KT : Mikä on suurin haaste tavassa, jolla RCT:t käytännössä suoritetaan, tulkitaan tai niistä puhutaan? Tai jos kysyisit kysymyksen toisella tavalla, mitä hallitsevaa käytäntöä RCT:tä ajavien tai niistä lukevien ihmisten yhteisössä haluaisit eniten muuttaa?

ED : Minulla ei itse asiassa ole paljon valittamista. Luulen, että tällä hetkellä ihmiset ovat erittäin luovia ja yrittävät työntää rajoja moniin suuntiin: sisällyttää enemmän teoriaa, yhdistää rakennemalleja ja kokeiluja, yhdistää "laboratoriokokeilua" RCT: hen, yrittää todella rohkeita asioita, kuten satunnaistaa virkamiesten palkkoja.

Minua rohkaisee myös se, miten RCT:iden käyttö tulee politiikan piiriin, mutta siinä minulla on yksi ongelma: luulen, että poliittiset päättäjät ovat valmiita käyttämään kokeiluja oikeuttamaan jotain, mutta mitä emme vielä näe, on vakavaa kokeilun käyttöä politiikan karsimiseen.

KT : Kun suoritin taloustieteen kursseja perustutkinto-opiskelijana, muistan ajatelleeni, että suuri osa ekonometriasta oli yritys poimia kausaalisia selityksiä tiedoista juuri niissä tapauksissa, joissa RCT:t olivat epäkäytännöllisiä. Implisiittinen oletus näytti olevan, että RCT:t olisivat olleet ihanteellisia, mutta niiden puuttuessa monimutkainen ekonometria oli tarpeen. Onko tämä järkevä tulkinta taloudellisesta metodologiasta, ja jos on, miksi luulet kestäneen niin kauan ennen kuin kehitystalous omaksui RCT:t?

ED : Luulen, että osaksi me alana saatoimme olettaa, että se oli vaikeampaa tai kalliimpaa kuin se todellisuudessa oli. Michael Kremerin todellinen nerokkuus oli RCT:n kokeileminen pienellä budjetilla. Sitten, kun monet meistä hänen esimerkkinsä rohkaisemana aloittivat samanlaisen työn, opimme vähitellen sen, mitä ihmiset ovat jo kauan tienneet muilla tieteenaloilla: että akateemisiin tutkimuksiin on mahdollisuus kerätä rahaa. Joten aloimme kerätä lisää rahaa. Nämä kaksi oivallusta yhdistettynä avasivat koko kentän.

KT : Vastuutat kirjassasi voimakkaasti kansainvälisen kehityksen kattavia teorioita vastaan, jotka voitaisiin tulkita implisiittiseksi tunnustukseksi kehityksen monimutkaisuudesta. Silti kehitystaloustieteen RCT:t ovat usein ihmisen käyttäytymisen RCT:itä tietyissä yhteyksissä. Tarkoitatko siis, ettei ihmisen käyttäytymisestä voi olla olemassa kattavia teorioita?

ED : Teoreettisia oivalluksia voi varmasti olla, päätämme joihinkin kirjassa. Mutta ei ole olemassa yhtä suurta viitekehystä, joka voisi selittää kaiken, tai suurta ratkaisua kaikkeen.

KT : Vaikka kansainvälisen kehityksen tavoitteista ollaan karkeasti yksimielisiä, yksilöillä on usein erilaisia ​​käsityksiä perimmäisistä tavoitteista. Jotkut ihmiset ajattelevat, että se on jonkinlainen taloudellinen saavutus jokaiselle maalle; toisten mielestä se on yleistä terveydenhuoltoa ja koulutusta; toiset taas ajattelevat, että se on sosiaalista oikeudenmukaisuutta; jne. Onko sinulla mielessäsi lopullinen tavoite, jonka eteen työskentelet?

ED : En ole varma, onko minulla todella mielipidettä tästä tai pitäisikö minun olla. Mielestäni tavoitteet tulee asettaa poliittisen prosessin mukaan, sen mukaan, mitä yhteiskunta jossain vaiheessa haluaa, on tärkeää. Minulla saattaa olla oma näkemykseni siitä, mikä elämässä on tärkeää, mutta en ole filosofi, enkä koe tehtäväni kertoa ihmisille, mitä heidän pitäisi pitää tärkeänä. Mielestäni taloustieteilijän tehtävänä pitäisi olla auttaa yksilöitä tai yhteiskuntia (päättäjiensä kautta) saavuttamaan nämä tavoitteet, kun ne on asetettu.

***

Joka tapauksessa, Poor Economics on pakollista luettavaa kaikille kansainvälisestä kehityksestä kiinnostuneille, ja se on juuri julkaistu pokkari. Uskotpa suuriin teorioihin tai et, tietojen ja huolellisen havainnoinnin arvoa on vaikea kiistää. Banerjee ja Duflo täyttävät kirjansa henkilökohtaisista kokemuksista ja tieteellisistä tutkimuksista saaduilla kovalla työllä saavutetuilla oivalluksilla. Ja huolimatta siitä, että Duflo luovuttaa moraaliset tavoitteensa filosofialle ja julkiselle sektorille, hänen rationaalisesti hillitty intohimonsa auttaa köyhiä yhteisöjä ympäri maailmaa näkyy joka sivulla.

______

*Duflo kiittää avokätisesti kollegansa Harvardin ekonomisti Michael Kremeriä viimeaikaisen RCT-aallon käynnistämisestä kansainvälisessä kehityksessä, mutta hänen väsymättömät ponnistelunsa MIT:n Abdul Latif Jameel Poverty Action Labin (J-PAL) samannimisen lahjoittajan ansiosta ovat tehneet RCT:istä vain valtavirran.

Share this story:

COMMUNITY REFLECTIONS

5 PAST RESPONSES

User avatar
Noor a.f May 21, 2012
They all necessary. there was another comment disappeared before I made reply. I know there are a lot of things that make harder things. To point first one is trust and it is the backbone of everything. So without going long way of trying tiresome points, tell simplest and reason. Not doing so is lack of trust of the simple ways."we prefer the NGO work to be this way because that way is not best for such...such...such.."You can put it like that way but if you go as far as 1 million pages is lack of trust.If there are certain ways of doing things and you know works best then say the.You didn't cause any problem but some fear and it happens  because of authority.I really don't tolerate violence but when I look the feelings of my actions I feel what innocent Asians would feel like. It was intended the woman who spoke up to be in as cases would be worked. So that she would learn how to respect human feelings and laws but money launderer might saved.Well, I am not complaining anything. I j... [View Full Comment]
User avatar
Shirley M May 21, 2012

A couple of things: if you have no food and shelter, you die. If you have no access to health care and hygiene, your life span is severely shortened. If you have no access to education, it's almost impossible to be a part of the solution. So from a purely 'common sense' point of view, I wouldn't have thought the basic necessities of life such as food, shelter, health and education were basics that could be left out of any RTCs. Do we really need to spend time and money figuring out if a 'society' really wants these things? 

User avatar
Noor a.f May 19, 2012

Well, it seems there had been misunderstandings about what to be done and how to be done. Woman is repressed  and if she would have known that it is as simple as this she would have owned google seach "N.A" long ago. Well, we teach only what you say and only how you say. Just make next step, it is that I was called today by someone I last knew was in Nairobi and now is very far, Finland.  I recognized her voice before I changed mine because I was in Sale and couldn't ask money nor could I let her know it was me. So I had 3 feeling at one time...So i started to feel shame.
Anyway, our NGO can teach Buddhism, Jews and whatever else you like. Make a progress and I don't mind much about it. All I need is to be on google search for dignity and make something that has value.

Are we together? It is just that simple if you can make and understand people who are left behind. 

User avatar
EnkosaRiverSchool May 19, 2012

More information please contact us:
enkosariverschool@gmail.com

User avatar
EnkosaRiverSchool May 19, 2012
WELCOME FRIENDSsaladgsÞwgvtþRBH\nÞekasaENKOSA RIVER SCHOOLWe are allvery happy to welcome you all to Enkosa River School, Enkosa Buddhist Pagoda,Siem Reap.The Schoolis for ALL local children, teenagers and adults completely free of charge.They come tolessons 5 days a week to learn and improve their foreign languageskills...mainly the English Language...to give them better opportunities of agood job in tourism in the future here or maybe work or study abroad.1.        THE SCHOOLOpened inNovember 2010 and currently has 8 classes nightly and around 150 regular happystudentsranging from3 years of age to 30!We employ 3Part Time Khmer Teachers on a modest salary and rely on volunteer nativespeakers...now 100 per cent English Native Speakers , usually students who staya week or two or sometimes fully qualified teachers who have some free time wholive in Siem Reap.Educatingthe students in a mature, interesting and fun way.We receiveno funding from either the Cambodian Goverment nor t... [View Full Comment]