Pysy nöyränä. Pysy lähellä maata. Se on tämän olemassaolon ydin, minulle kerrottiin.
Ja niin olen vuosia paininut "vähemmän-on-enemmän"-elämän kanssa maailmassa, joka näyttää murtuvan saumoistaan - kaikin tavoin - taloudellisesti, fyysisesti, psykologisesti.
Tämä mieliala katoaa "enemmän räjähtäen rahallesi" -järjestelmissä, kaksi yhdellä -tarjouksilla.
Näyttää siltä, että on tarvetta hankkia ja laajentaa. Eikä se koske vain henkilökohtaista ja aineellista elämäämme. Startupit haluavat skaalata – se on heille kriittisin vaihe. Miten laajennamme? Kuinka robotisoimme sen, jotta voimme nopeuttaa prosessia?
Järjestöjen on kerättävä tietoja vaikutusraportteja varten, jotka osoittavat, kuinka heidän ideansa eivät ole vain innovatiivisia, vaan myös skaalautuvia.
Se on numeropeli kasvaa ja, jos mahdollista, kasvaa eksponentiaalisesti. Se on menestyksen merkki – numeerinen kasvu.
Kaikessa pitää olla mittakaava. Skaalautuvuus on nyt kuin kestävyyttä – toinen yksinkertainen käsite, joka on tehty aivan liian abstraktiksi ja monimutkaiseksi.
Se mikä ennen oli kestävää, ei kuitenkaan voi enää olla sitä, koska elämme vuoristoradan nopeuksilla. Pienkaupungin yritykset kamppailevat jättiläisiä vastaan, koska ne eivät voi "mittakaappaa" tai ehkä eivät haluakaan. Siksi kuluttajina meidän on päätettävä, valitsemmeko paikallisen "brändin" vai yritysbrändin? Se taitaa olla jompikumpi.
Pitäisikö skaalautuvuuden siis todella olla niin suuri painopiste?
Kestävä elämä on pienempiä elämiä. He ovat elämiä, jotka ovat synkronoituja yhteisön, maan ja toistensa kanssa. Skaalautuva elämä vaatii meitä laajentamaan itseämme itseämme pidemmälle.
Nykyään voittoa tavoittelemattoman järjestön saadakseen merkittävän apurahan sen on osoitettava, että sen malli ei sovellu vain esimerkiksi 250 000:n paikalliseen väestöön, vaan sillä on potentiaalia saavuttaa miljoonia. Se ei sovellu vain Los Angelesin keskustaan, vaan myös Detroitiin. Se ei ole uskottavaa vain kuivuudesta kärsivillä Sahelin alueella Afrikassa, vaan myös Länsi-Intian kuivilla mailla.
Yritys on onnistunut, jos sillä on keinot mennä yhteisön ulkopuolelle, jos sillä on kyky vaikuttaa satoihin, tuhansiin, ellei miljooniin ihmisiin. Yritystä sanotaan menestyväksi, kun sillä on sivuhaaroja.
Mittakaava on jotain, johon meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. Sitä etsivät sijoittajat, sitä hakevat apurahantekijät, sitä yrittäjät kaipaavat.
Mutta meidän on kysyttävä itseltämme, onko tällä kaikella rajaa? Ratkaiseeko skaalautuvuus todella ongelmamme? Eikö ole mahdollista perustaa erilaisia sosiaalisia yrityksiä, jotka ratkaisevat paikallisia ongelmia omalla ainutlaatuisella tavallaan? Eikö yritys voi rajoittaa kasvuaan paikallisella/alueellisella tasolla kukoistaen paikallisyhteisön, resurssien, maatalouden ja inhimillisen pääoman avulla?
Emmekö voisi saada mikroyrityksiä kopioimaan koko maahan? Emmekö yhden keskeisen tuotanto- ja palveluyksikön sijasta voisi luoda pienempiä, osallistavampia ekosysteemejä?
Esimerkiksi aiemmassa kolumnissa kirjoitin Bicycle Coffee Co:sta San Franciscossa. Se päätti paahtaa kahvinsa käsin ja toimittaa sen polkupyörillä. Tämä tarkoittaa, että se voi mennä vain niin pitkälle kuin heidän vasikansa sallivat.
Mutta yritystä on jo lähestytty kansainvälisillä hankkeilla, jotka ovat kutsuneet niitä liiketoimintamallillaan kaupunkeihin ympäri maailmaa. Joten, mittakaavatko ne vai pysyvätkö ne lähellä Bay Areaa?
Mittakaava tässä voi tarkoittaa liiketoimintamallin uudelleen luomista paikallisen tiimin, alueellisten resurssien ja ympäröivän kulttuurin omaksumista. Kyse olisi mikroyritysten luomisesta, jotka näyttävät eri kasvot minne ne menevät. Ei keskuslähdettä, ei keskitettyä tuotantoa. Mutta onko sinulla vielä mittakaava?
Voimmeko pysäyttää itsemme? Pystymmekö hillitsemään itseämme? Vaikka meillä olisi siihen varaa, vaikka se olisi ilmaista, vaikka se olisi meidän ovellamme. Voimmeko kääntyä pois? Voimmeko rakentaa uuden mittakaavan – pienemmän, vaatimattomamman, pölyisemmän asteikon, joka on yhteydessä maan epätasaisuuteen, naapuriemme kamppailuihin, muokatun maan rajoissa?
Voiko meillä olla unelmia, jotka katsovat sisäänpäin, syventävät itseämme ja siteitämme toisiimme sen sijaan, että skaalautuvat ulospäin?
Ehkä tämä tarkoittaa, että meidän on mietittävä kasvua uudelleen.
COMMUNITY REFLECTIONS
SHARE YOUR REFLECTION
6 PAST RESPONSES
Truly agree with this post. It is time to rethink and look for the scale inwards.
Love this post - I really agree that scale is not always feasible and perhaps should not be so celebrated. Making a true and deep impact in 1 community can sometimes be harder than making a superficial impact on a large scale (which is what often happens). It becomes more about the outputs than the impact.
Under the present condition, it's way to late to SCALE BACK. The world is on a roller coaster ride to bigness. :(
yes only fool makes complex and bigger and violent am also a fool. I think another one is fool if he doesn't understand the efforts paid to apologize.
Well, if sale, it was stopped sometimes ago. so feel respect please and the rest I agree the rest with Deborah harnes.
I think there is a lack of understanding. It was yesterday i said
everything are agreeable. Take that easy and once problem is solved, let
it be solved.
Let us move forward, where is the problem then? Such problems are
easily solved face to face because anything relating with feelings, it
is better to meet formally.
I am more skilled face to face if I don't fear. You just feel something
wasn't meant what it looked and then anger should not make you.
I am naturally happy tonight and would like all so one caller I am sure
if he got a tip from you dailymistrtust or not. I tell you this store
doesn't talk about your cultures and names. Leave us alone pls and pls.
[Hide Full Comment]"Rather than having one central production and service unit, can we not create smaller, more inclusive ecosystems?"
Diversity means an ecosystem is healthy. Diversity in de-centralized small scale enterprises would expand our ability to imagine and create as we are inspired by that which is different and soon bored by replications That would give us humans a chance to grow mentally, spiritually, open our sights and free our potentials.
The sustainable model is smaller but dustier? I think not, this isn't a backwards scaling this is conscious intent. The oversized lumbering corporate model is the dustiest for it is based on old science of compete and dominate. That premise supported "winner take all: attitudes that pushed the growth buttons. Now we have scientific evidence of our errors.
Cooperation, collaboration, whole systems health and welfare connected, interrelated patterns that are designed to expand stimulate possibilities. Instead we appear as stunned by a cancer "we" set loose to control the global economy and it is proving deadly.
The dis-ease is fed by a banking system run like a game of musical chairs, (more lose so fewer can win, until yup winner take all aka a nihilist prospect) So "they who were given the privilege to create money (debt) -have abused the privilege and our blind obedience to the dharma of growth is making us ill and shallow... how sad.
What has real value? Let us concentrate on building that up. Each community, group or person can stand up for that thing, action idea. Make noise, art, sing talk about the real stuff and engage others in the "change." . As we learn to help and trust each other we will start to feel healthier, stronger, more alive. The dis-ease will not thrive without our energy. Putting our energy into alternative paths, building for life, seeking to thrive and nurture everyone's potential will change everything else. We find what we seek, no?
[Hide Full Comment]Nothing wrong with growth, which - to me - seems a natural phenomenon of creation. It's the goals we humans set for our actions that badly need rethinking.